tiistai 31. joulukuuta 2013

Uutena vuotena järki käteen?

Joulu meni (menee) hyvin, mitä nyt oon viimeiset päivät taas maannut flunssassa. Mutta tänään mieli on ihan hyvä ja odotan tulevaa vuotta. Jos se olisikin järjen vuosi? Hyviä päätöksiä tehtäisiin ja ihmisistä pidettäisiin huoli?

Tässä linkki Maria Nordinin blogiin aiheesta: "Myrkytetäänkö lastasi päiväkodissa?" Blogista saa lukea kuinka Suomessa vielä käytetään EU:n kieltämiä aineita mm. päiväkodeissa. Joten kyllä tekemistä riittää seuraavaankin vuoteen.

Mutta uusin voimin vuoteen 2014! OLKOON SE JÄRKEVÄ! :)

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tampereen joulua

Viikonloppuna olin kauan odotetussa reissussa Tampereelle siskon ja siskon lasten kaksi vee ja yhdeksän vee kanssa. Ne on muuten mun parhaat ja rakkaimmat. Reissu onnistui oikein hyvin ja suhteellisen pienillä seurauksilla selvisinkin. Oon oikeastaan koko viikon voinut aika hyvin vaikka teimme vielä ostosreissunkin Tampereelle tiistaina, kun koko syksyn on pitänyt hankkia metallisia koreja liinavaatteille, koska lastulevykaapissa ne saa ihan oman tuoksunsa kehitettyä. Nyt on nekin sitten hankittu ja päästiin samalla viemään kummitytön perheelle joulumuistamiset. Ja pitkästä aikaa oli sellanen virkistynyt olo.

Tänään kävin myös allergiakampaamossa saamassa hiuksiin vähän ryhtiä leikkauksella ja päätin piipahtaa vielä työpaikallakin sanomassa hyvät joulut. Oli kyllä ihanaa nähdä edes osaa työkavereista. Mulle on ollut aika tosi kova paikka olla töistä poissa, varsinkin kun porukka on Suomen paras. :D Kyllähän käynnistä taas kroppa sanoi mielipiteensä, mutta oli se sen arvoista!

Tässä vielä joulumaisemia Mansesta:


Tallipiha on niin tunnelmallinen paikka!


Elli oli pikkasen onnessaan päästessään karuselliin, josta oli vain lasten kirjasta lukenut. :)


Finlaysonin lasten kirkko on ihan mun lemppari, siellä lapset saa olla lapsia ja päästä mukaan juttuihin itse tekemällä, koskemalla ja leikkimällä. Elli oli jälleen riemuissaan ja myös isosiskonsa viihtyi hyvin. Ja me isommatkin. :)


 

Tallipihan lisäksi kävimme vielä joulutorilla keskustorilla ja siellä pitikin kulkea koko ajan maskin kanssa. Mutta sen kanssa pärjäsi ja suuntasimme sitten kulkumme vielä parhaaseen juttuun: Koiramäen Jouluun Särkänniemen mäelle.


Mulle paikka oli aika hyvä, koska rakennukset olivat vasta viime kesänä tehtyjä. Ihmisiä oli aivan liikaa, mutta mäen päällä, järven vieressä (pienenä mä luulin Näsijärveä mereksi, se oli niin iso) tuuli onneksi navakasti.


Joulumaassa oli monta hauskaa askartelu/toimintapistettä. Ihmispaljouden takia piti aika paljon jonotella, mutta se ei onneksi lasten menoa haitannut.


Koirien tiernat. Jostain syystä mä en ole kyllä koskaan oikein lämmennyt tolle, mutta onhan se sellainen perinteinen juttu!


Koiramäen tallista löytyi liuta eläimiä ja kamalat laamatkin. Niistä en ottanut kuvaa enkä mennyt edes lähelle. En tiedä mitään niin karmivaa kuin laamat ja alpakat. Tiedoksi nyt tämäkin.


Kunnaksen luomat hahmot ovat kyllä parhaita luomuksia Suomessa. Ja mä ennustan että Tampereen Koiramäen Joulusta voi tulla uusi kilpaileva hittituote Joulupukin maan rinnalle. Nyt aukiolot oli liian suppeat, mutta toivottavasti ensi jouluun tulee jo muutosta!

Mutta nyt täytyisi keskittyä varmaan tähän omaan joulumaahan. Se jääkin nähtäväksi millaista jälkeä syntyy vai syntyykö ollenkaan. :)

perjantai 13. joulukuuta 2013

Sairaan mieli

Tänään on taas huono päivä. Tuntuu kuin koko muu maailma liikkuisi eteenpäin ja minä olisin jäänyt omaan elämääni kellumaan päämäärättömästi. Minä olen vasta 29-vuotias, mutta joudun elämään niinkuin 80-vuotias. Sunnuntaina oon menossa siskon perheen kanssa Tampereelle ja nyt mun täytyy pitää huolta, että jaksan sen menon. Olen vain kotona, istun sohvalla, istun koneella, makaan sängyssä, teen vähän ruokaa ja odotan. Odotan sunnuntaita niinkuin vanhukset odottavat vierailijoita.

Päässäni soi vaan että "paha saa palkkansa". Näinhän monet sairaat saattavat ajatella. "Mun on ollut pakko tehdä jotain pahaa että näin tapahtuu." "Mitä pahaa minä olen tehnyt?" Ja sit koko muu maailma vastaa "Et todellakaan ole mitään pahaa tehnyt, sairaus ei ole sinun syysi". Miksi sitten tuntuu siltä että se on? Oon ihan varma myöskin siitä, että monet ihmiset vihaa mua. Olen hankaloittanut asioita olemalla sairas. Pääni kuiskaa "Parempi kun en olisi olemassa". Tällästä mä kelaan. Ei kauheen rattoisaa.

Ja se yksinjäämisen tunne on kaikista kamalin. Oon ihan varma, että kaikki on unohtaneet mut. Kukaan ei oikein soita enää. Kukaan ei käy kylässä. Eikä voikaan käydä. Ja kyllä mä tiedän, että musta välitetään, mutta sairaan tunnetulvat puskee väkisinkin pintaan. Ja mä en oikein tiedä mitä niille tunteille tehdä. Toki voisin harjoittaa mantrana positiivisuutta tai tehdä koko ajan rentoutusharjoituksia. Mut ehkä mä kumminkin alan leikkimään, että mun sohva on elävä ja puran sille tuntoni kun itse on niin vaikea nostaa puhelinta ja soittaa ihmisille. Ettei nyt vaan olisi vaivaksi kellekään. Kyllä, minä elän jo nyt rauhallisia vanhuuteni päiviä läpi. Mutta onneksi siihen kuuluu kahvi ja pikkuleivät. Pikkulinnut vain puuttuvat ikkunan takaa.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kun kukaan ei auta


Haluan jakaa teille osan Iltalehdessä (28.11.2013) ilmestyneestä jutusta. Olen saanut itse seurata Satun tilannetta hyvin läheltä ja sen seuraaminen ei todellakaan ole ollut helppoa.
Ennen kuin itse sairastuin homeista, luulin että kaikki hoitoa tarvitsevat hoidetaan, mutta nyt tiedän ettei näin ole. Ihmisiä jää suorastaan heitteille ja tässä yksi kertomus siitä:

Sairashuoneen vanki


MAHDOTON TAPAUS Satu joutui nukkumaan autossaan, koska hän saa rajuja oireita sisätiloissa. Kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja vaikeasta homeyliherkkyydestä kärsivä nuori nainen on jäänyt heitteille.

Anne Kauranen, anne.kauranen@ilmedia.fi

Viime kesänä jyväskyläläinen Satu joutui pakenemaan sairauksiaan omaan autoonsa. Sielläkin tuulettimen oli oltava koko ajan päällä, joten hänen kaverinsa ajeli autolla ympäriinsä, että Satu sai nukuttua muutaman tunnin katkonaista unta.
Satu oli täysin loppu. Ennen ajeluita hän oli viikkojen ajan käynyt kotonaan vain öisin nukkumassa kolmisen tuntia. Sitten hengittäminen kävi taas liian vaikeaksi, ja hänen oli lähdettävä ulos. Ulkonakaan ei ollut hyvä olla, koska ilmassa oli siitepölyä.
Hengenahdistus ei ole Sadun ainoa ongelma, vaan huono sisäilma lamauttaa hänet kaikin tavoin. Hän menettää puhekykynsä ja ajatukset sumenevat. Sadun polvet lukkiutuvat jäykiksi, jolloin hän voi kaatua holtittomasti. Joskus hän alkaa kouristella. Siihen ei tarvita hometaloa. Satu voi saada oireita melkein missä tahansa rakennuksessa, myös puhdistusaineista.

Lääkärien painajainen

Sadun tarina on niin hurja, että sitä on vaikea uskoa. Tämän tietää tamperelainen tutkijalääkäri ja professori Olli Polo , joka on joutunut laittamaan kaiken ammattitaitonsa ja arvovaltansa likoon saadakseen Sadulle apua. Hän tietää myös olevansa nuoren naisen viimeinen oljenkorsi.
Satu otti yhteyttä Poloon, koska hän kokee jääneensä heitteille Jyväskylässä. Terveysviranomaiset väittävät, että ilman soveltuvaa asuntoa jäänyt Satu kuuluu sosiaalihuollon vastuulle. Sosiaaliviranomaiset puolestaan sanovat, että ongelmat johtuvat Sadun sairaudesta.
Satua on kyllä yritetty auttaa. Häntä on kierrätetty kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja testeissä infektio-osastolla sekä sisätautien ja neurologian poliklinikoilla. Välillä hänet on viety ambulanssilla päivystykseen, välillä hän on hakeutunut sinne itse. Joka kerta hänet lopulta kotiutetaan ja perässä seuraa kirje, että tutkimukset lopetetaan.
– Lääkäri sanoi, että ei ole enää mitä tutkia, ei ole enää keinoja. Kysyin, että mitäs, kun nämä oireet eivät ole poistuneet. Lääkäri sanoi, että jos ne siitä lähtisi ja koeta pärjäillä, Satu kertoo. Ainoa, joka on osannut hieman helpottaa Sadun oloa, on Olli Polo. Hänen diagnoosinsa on, että Satu sairastaa kroonista väsymysoireyhtymää, CFS:ää, jota pahentaa vaikea homeyliherkkyys.

Vaikea diagnoosi

Kuten moni muu potilas, Satu kääntyi Polon puoleen sen jälkeen, kun tämä oli esiintynyt viime keväänä Ylen Inhimillisessä tekijässä. Ohjelma käsitteli huonosti tunnettua ja kiisteltyäkin CFS:ää. Sen jälkeen Polon yksityisvastaanotolle on virrannut yli 300 potilasta, jotka tunnistivat oireensa ohjelmasta, mutta eivät ole saaneet mistään muualta diagnoosia tai apua.
Satua ja muita potilaita yhdistää se, että he kokevat selittämätöntä ja äärimmäistä uupumusta pienenkin rasituksen jälkeen. Palautuminen vaikka vain suihkussa käymisestä saattaa kestää monta päivää. Lihasvoima ja lähimuisti katoavat, lepo ei virkistä heitä. Heille tehdään laajoja tutkimuksia, mutta mitään selitystä oireille ei löydy.
– Kun mistään ei löydy mitään vikaa, lääkäreillä on tapana ajatella, että päässä on vikaa, Olli Polo kuvaa tilannetta.
Sadunkin oireita on epäilty psyykkisiksi, ja hän on ravannut psykoterapiassa vuosien ajan. Polon mukaan ongelma on se, että lääkärit eivät tunne kroonista väsymysoireyhtymää tai jopa kieltävät sen olemassaolon, koska sairauden määritykseen ja hoitoon ei ole virallista suositusta. Tästä syystä joillekin Polon potilaista on tehty sadantuhannen euron edestä turhia tutkimuksia.

Kallis potilas

Heinäkuun alussa Satu soitti Olli Pololle autosta Jyväskylästä.
– Hän soitti, että on ulkona eikä voi mennä minnekään. Lupasin hänelle tilapäismajoituksen lääkäriaseman potilashuoneessa, koska olen lääkäri enkä voinut jättää sairasta sinnekään, Polo kertoo.
Sillä tiellä Satu on edelleen. Hän on ollut nyt neljä kuukautta Polon yksityisklinikalla. Polon kustannuksella, koska kukaan ei maksa hänen hoitoaan. Ystäviensä avulla hän on yrittänyt etsiä asuntoa, jossa hän ei saisi oireita – tuloksetta. Polon mukaan potilaan hoitaminen ilmaiseksi näin pitkään on hänen yritykselleen taloudellisestikin täysin kestämätön tilanne, mutta hänen lääkärin etiikkansa ei anna hänen heittää naista ulos kadulle.
– Olemme yrittäneet neljä kuukautta löytää Jyväskylästä tahoa, joka ottaisi asiasta vastuun, Polo sanoo.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Sisustusmateriaaleista

Maria Nordin oli kirjoittanut omaan blogiinsa (kulku linkkiin) todella hyvän kirjoituksen asumisen materiaalipäästöistä. Kannattaa todellakin käydä lukemassa.

Itsekin joudun tarkkaan miettimään mitä meille voidaan hankkia. Monesti voivat ihmiset kaupassa ihmetellä kun mä haistelen kaikkea läpi. :D Mutta esimerkiksi kodinkoneissakin on hurjasti eroa hajussa. Jotkut haisevat oksettavan pistäville ja osissa hajun tietää käytön myötä hälvenevän. Suosin kodin sisustuksessa metallia, lasia ja täyspuuta ja tekstiileissä turvallista tekstiiliä (ja vain luonnon materiaaleista tehtyjä). Metalli ja lasi ovat siitä aivan huippuja etteivät ne haise eikä ne voi imeä itseensä itiöitä kuin sieni.

Kannattaa vaikka joskus googlailla sanalla kemikaalien tutkimus tai kemikaalit ja tutustua aiheeseen netinkin kautta enemmän. Kemikaalit kun on niin helppo jättää takavasemmalle ja olla miettimättä sen enempää. Mun on nykyään vähän pakko miettiä.

Useat ihmisethän ajattelee vielä niin että kemikaaleista puhuminen on ihan turhaa hysteriaa, mutta väittäisin niiden syytösten johtuvan tiedonpuutteesta. Ja aiheesta ei tarvitse lietsoa hysteriaa vaan suhtautua siihen sen vaatimalla vakavuudella. Tässä hyvin asiallinen sivusto aiheesta: http://kemikaalikimara.blogspot.fi/

lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulun lähestyessä

Oho, ollaan jo joulukuussa. Oon ollut aika väsynyt ja blogi on jäänyt vähän sivummalle. Mulla olis monta aihetta mistä kirjoittaa, mutta ne on nyt jäänyt pään sisään. Oon vaan haukotellut kaiket päivät ja jos jossain käynyt, niin sit taas tauottanut pari päivää menemisiä. Torstaina olin siskon luona ja innostuin pariksi tunniksi leikkiin pihaleikkejä ulkona. Ja edelleen lihaksiin sattuu. Eläköön tämä sidekudossairaus mikä mulla myös on. Mutta nyt oon käsin kotona kuitenkin puuhastellut pieniä. Neulepuikot on viuhuneet ja magneetteja myyjäisiin on väsätty. Kaikki mihin liittyy liimaaminen (tai muuten haisevat materiaalit) on mulle vähän no can do, mutta onneks mulla on toi tonttuapuri Samuel :) Tälläisiä tuotoksia mm. syntyi:





Askartelu on hullun terapeuttista! Suosittelen!

Tänään oon myös haaveillut muutosta Lappiin. Niin ihania tontteja olisi tarjolla. Ja ajatelkaa kuinka raikasta ilmaa virtaisi tuntureilla. Meidän tän hetkisen asunnon parvekkeen ovea ei kannata erehtyä aukaisemaan neljän maissa, sillä pakokaasun katku varsinkin pakkasilla on ihan kauhea. Mutta en kyllä yhtään tiedä osaisinko asua Lapissakaan asti, niin kaukana suvusta ja ystävistä. Tietty jos rakentaisi vierasmajan ja pakottaisi kaikki kyläileen koko kesäks meille. Ja kaiken ton lystinhän vois kustantaa kullanhuuhdonnalla. Ja Samuel menisi joulumaahan tontuksi töihin. :)

Aika joulutunnelmissa on kyllä joka päivä mennyt! Toisaalta aika siistiä, että kerrankin on aikaa hiljentyä joulun tunnelmiin. Mutta varmasti taas tammikuussa hakataan päätä seinään kun toivois niiden seinien vaan kaatuvan ja elämän taas alkavan. Mutta eihän sitä tiedä jos vuosi 2014 tarjoaisikin jotain uutta ja mahtavaa, vaikka muuton jonnekin raikkaimmille vesille.


torstai 28. marraskuuta 2013

Suosituksia

Tänään kannattaa avata telkku ylekakkoselta klo 22.45! Silminnäkijän aiheena Homekoulun hinta. Kellonaika on muuttunut ja ohjelma tuleekin vähän harmillisen myöhään. Mutta kannattaa pysyä nyt hereillä! Varsinkin kaikkien vanhempien.

Ja päivän linkiksi vielä koululaisten lakosta Kotkassa: Ninni käy homekoulua neljättä vuotta
 
Mäkin olen monesti miettinyt lakkoa. Eduskunnan portailla. Ja ihan sellasta nälkälakkoa. Kun meidän sairastuneiden silmin näin ei vaan voi jatkua. Mutta mitä näkee muiden silmät?

tiistai 26. marraskuuta 2013

Tänään


Kun minä ja mieheni mentiin naimisiin niin meidän jatkoilla sain armaani laulamana (ja tämän bändin soittamana) kuulla tämän biisin:



Ja aika hyvin on pitänyt kutinsa meidän perheessä.

Koko viimeinen viikko on ollut aikalailla ihan kauheeta, mutta tänään tuli valoa tunneliin kun tapasin viisaan lääkärin. Onneksi sellaisiakin on suhteessä tähän problematiikkaan.

Ja onneksi on hyviä miehiä. <3 Tai ylipäänsä oikeita ihmisiä juuri sinun vierelle.

torstai 21. marraskuuta 2013

Viikon linkkivinkit:


http://www.tiede.fi/uutiset/5221/hometalo_saattaa_iskea_hermoihin

Tää uus tutkimus on aika mielenkiintoinen ja selittäisi mun ja muiden kävelyvaikeuksia aikalailla. Ja nyt mulla on kävelykin pysynyt kuosissa kun oon käynyt nimenomaan hierojalla, joka käsittelee hermoja...

Tsekkaa myös nää linkit:

http://areena.yle.fi/tv/2091012?ref=leiki-ark

http://www.iltalehti.fi/terveys/2013111817732658_tr.shtml

Kotoilua

Nyt meillekin on palautunut taas netti käyttöön. Katkon aikana huomasi kyllä, et paljon intensiivisemmin pysty keskittymään vaikka katsomaan leffoja :D Meillä on täällä sairastupa taas vaihteeksi käynnissä. Mutta siitä selviää kun syö hyvin:


Ja harrastaa rauhallisia:


Mä pystyin viime viikolla käymään Pirkkahallissa Kädentaitomessuilla! Ja se oli ihan ihmeellistä vaikka ihmisiä oli aivan järjetön määrä! Mut maskin kanssa se onnistui ja tällä kertaa en saanut homeenhajua kaupan päälle. Toki edelleen olo oli epämukava kuumassa maskissa, mutta sainpahan napattua messutarjouksesta neljä kerää kympillä! Ja Ylöjärven Teivon uudelta ABC:ltä on pongattu kiva Kirjapörssi ja sieltä matkaan lähti viiden euron neuleohjeet pienokaisille! Nyt olisi tarkoitus myyntiinkin saada jotain aikaiseksi. Ollaan varattu joulumyyjäisiin myyntipaikkaa :) Ja nyt mä vaan kuumeisesti mietin mitä kaikkee kivaa sinne voisi tehdä...

torstai 14. marraskuuta 2013

Sydämen läpi



Meidän ikkunasta näkyy sydänkoivu. Se on näkynyt samanlaisena koko kaksi vuotta. Sen läpi mä voin ajatella, että meistä pidetään huolta. Niin kuin esimerkiksi tänään. Olin lähdössä viemään Samuelia juna-asemalle ja siinä samassa rakas mieheni muisti mainita, että etuvalot ei muuten toimi. Ja mä olen lähdössä huomenna reisuun ja tulossa iltapimeellä takaisin. Voitte arvata, että olin vähän kireenä siitä, että edelleen rakas mieheni oli unohtanut koko homman ja asian olisi voinut hoitaa jo päivällä. Paniikissa (minä paniikissa miten auto saadaan hoidettua ja Samuel siitä kuinka kauan joutuu kuunteleen marmatusta) sitten soitettiin yhdelle kaverille, että voisiko katsoa onko polttimot vai sulakkeet ongelmana. No sattumoisin tää kaveri oli just itse auton polttimoiden edessä varaosakaupassa!!! Ja osti sitten meille ne ja mä kurvasin kaupan pihalle, ne saatiin vaihdettua ja valot toimi taas. Oli vaan just samaan aikaan päättäneet sammua. Että aika kummallisesti ja tehokkaasti nää asiat välillä järjestyy. :)


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kiitos

Ollaan viimeisen kuukauden aikana saatu kokea ihan tosi paljon ihmisten välittämistä. Me lähdettiin kuukauteen nollabudjetilla ja kertaakaan ei oo ollut pulaa mistään (Matt. 6 kävi toteen). Joitain asioita on joutunut odottamaan (esim. dödöö heh heh hoo) parempiin aikoihin, mutta ruokaa on riittänyt yllinkyllin. Nyt Samuel sai palkkansa ja kirppari on taas alkanut tuottaan. Vielä varmaan yks kuukausi menee tiukalla, mutta sitten saapuukin veronpalautukset tuomaan meille jouluun helpotusta.

Mutta tää on ollut hurjan opettavaista ja toisten ihmisten välittäminen on vetänyt hiljaiseksi. Nyt on vakaa aikomus siihen, että jos itellä rahatilanne paranee, niin todellakin meen rohkeesti antamaan lahjakortteja yms. muille joilla tiedän olevan tiukempaa. Mä en yhtään tajua sitä, että miksi toisilla saisi olla tuhat kertaa enemmän kuin toisilla. Jos mulla on mahdollisuus auttaa, niin autan enemmän kuin ilolla. Nyt mä ehkä tajuun oikeesti sen "Jos sulla on kaks paitaa, anna toinen pois."

Suomalaiset on tosi arkoja puhumaan rahasta. Mä en oo kuulunut oikeen koskaan siihen kastiin ja siks mä oonkin ihan avoimesti voinut tilanteesta kirjoittaa josta joku muu voi ajatella et ihan pimeetä. Eikä kaikkien tarvitse tietenkään puhua, mutta joskus asioiden kertominen avoimesti voisi auttaa ihmisiä suuntaan kuin toiseen.

Ja multa on kyllä tosi moni asia riisuuntunut viimeisten kuukausien aikan. Meillä on ollut tiukkaa jo ainakin vuoden, mutta tää tosi tiukkuus viimestään antoi mulle vähän perspektiiviä siihen mikä oikeesti on tärkeää. Tätä avaan vielä jossain toisessa tekstissä enemmän. :) Ja oikeesti pitäis alkaa laittaan teille nyt luomuvinkkejä ihonhoitoon ja pyykinpesuun ja silleen, yritän olla vielä skarpimpi!

Tää viikko on mennyt niin, että maanantaina tipahti postiluukusta 20 euron S-lahjakortti ja tiistaina tupsahti meille valontuoja oven taakse tälläisen paketin kanssa:


Ja valoista on ollut jo tosi paljon iloa! Nyt on tunnelma kohdillaan ja olo heti kotoisampi syksyn keskellä.



Ja yks terveyteen liittyväkin siunaus saapui inboxiin. Ihan on kreisiä ja mä vaan kiitän! Ilman tätä kaikkea vois olla aika vaikea kestää tätä tilannetta. Kiitos ihanat! <3 <3 <3


maanantai 11. marraskuuta 2013

Kaikkea pitää kokeilla

Mutta aina ei ehkä kannattaisi. Olin eilen Juha Tapion konsertissa Tamperetalossa. Ja siihen taloon mun ei kannata enää uudestaan mennä. Vaikka olisi kuinka 200 euron arvosta työpaikan virikeseteleitä käyttämättä (ja niitä ei saa antaa muille) ja ne menis vanhaksi tämän vuoden puolella. Olin siis periaatteessa ilmaisessa kulttuurielämyksessä, mutta taas tuli todettua, että on se vaan aika mahdoton yhtälö homealtistuneelle ja hajusteyliherkälle käydä kulttuuririennoissa. Tällä kertaa hajuvesimereltä pelasti uusi hengitysmaski, joka on osoittautunut ihan superhyväksi! Se stoppaa kyllä suurimman osan hajuista. Aika epämukava sitä on käyttää ja sen kanssa ei ihan voi piiloutua massaan, mutta on se sen arvoinen.

Itse konsertti oli koskettava ja sieltä sai taas uutta henkistä voimaa jaksaa. Mutta tälläisen homekoiran nenään home vain haisi vahvasti. Kotimatkalla ääni oli poissa  ja päässä tuntui raskaalta. Kotona vaatteet ulos tuulettumaan ja tyttö saunaan tappolöylyihin ja soodapesuun, niin johan lähti hajut. Ja iltapalaksi allergialääkettä ja buranaa ja silti tänään saan nauttia krapulasta. Ihan kökkis olo. Mutta tämän mä jo laskin riskihintaan. Mutta olishan se ihan superia jos noista konserttitaloista ei tehtäis vuotavia (katso linkki), ihmiset vähän malttais hajuvesien kanssa ja hajusteyliherkille ja astmaatikoille olisi omat erilliset aitiot kuten invaliideillekin.

Mutta upeaa oli silti kokea jälleen millainen voima esimerkiksi konserteilla on henkiselle hyvinvoinnille. Tosin vähävaraiset harvoin kulttuuririennoille pääsee, mulla oli säkä virikesetelien kanssa. Siispä haastankin teidät kaikki lahjoittamaan Lippupisteen tms. lahjakortin jollekin ystävälle/ystäville, joilla tiedätte olevan rahaa niukasti! Pukinkonttiin virkistäytymistä! Mutta tuon lahjan suosittelen antamaan jollekin, jolla ei ole tätä rajoittavaa ongelmatekijää yleisötilaisuuksien kanssa. :) Mutta virkistetään yhdessä toisiamme! Juha Tapiokin sanoi mun mielestä hyvin jotenkin siihen tyyliin, että selviämme vain pitämällä yhtä. Minusta se oli yksinkertaisen hyvin sanottu.

Ja tässä mun lempparibiisi eiliseltä, se on osoitettu jokaisen teidän sydämelle!


perjantai 8. marraskuuta 2013

Eikö tämä teistä ole muutoksen paikka?


HOMEKOULUN HINTA (KLIKKAA LINKKIIN)

Mun pitää hengittää muutaman kerran rauhassa luettuani näitä juttuja, miten te reagoitte? Voiko näin asiat jatkua? Varsinkin vanhemmat, te olette avainasemassa, ikävä kyllä. Ilman vaatimusta puhtaista kouluista, niitä ei tule. Sen takia tämä asia lepää jokaisen meidän varassa. Ainoastaan yhteistyöllä tämä asia voi edistyä.

Koomaa

Mä oon ollut vähän koko viikon koomassa. Oon nukkunut joka yö jotain 12 tuntia. Joku ois nyt varmaan silleen et ihan liikaaa!! Mutta joskus aikanaan lääkäri sanoi mulle että talvisin pitäisi nukkua enemmän, karhuista pitäisi ottaa horrosmallia jos nukuttaa. Mä komppaan karhuja. Nyt kun ei kauheesti oo tekemistä, niin huomaa vielä paremmin pimeyden voiman. Oon ollut jotenkin ihan hajalla siihen et täytyy asua pohjolassa. Enää kun ei voi edes kynttilöitä polttaa sisällä, niin sekään ei tuo lohtua. Ja rahaa ei oo ollut ostaa ledvaloja, nykyäänhän saa sisustuksiin mitä ihanempia valoja. No, ne on joulun jälkeen taas alennuksessa, niin ehkä ryntään sitten ostaan niitä ja teen meidän kodista discon. Oi ku pääsiskin muute discoon eli yökerhoon :D Ah, mä rakastan niin sitä et oon ihan ysärilapsi termieni kanssa :D

Mutta joo, vähän lohtua syksyyn on tosiaan tuonut neulominen. Mun rakas siskon tyttö täytti kaksi vuotta viime viikolla ja mä neuloin hälle lahjaksi kaulahuivin. Näin säästyi myös rahaa lahjahankinnoissa kun lanka oli äidin ostamaa ja mä vaan tein työn. Tälläinen vaaleanpunainen siitä tuli:



Joulun valoa jäämme odottamaan. :)

P.S. Kiitos kaikille mun tarinan lukeneille, sivuilla oli käynyt lähemmäs tuhat vierailijaa. Mitä enemmän tää tulee tietoisuuteen, niin sitä paremmin ehkä asiat etenee järkevämpään suuntaan. :)

tiistai 5. marraskuuta 2013

Näin kaikki tapahtui


Minun tarina


Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kertoa se, miksi olen sairastunut. Ehkä se auttaa ymmärtämään sitä pohjaa missä nyt ollaan ja voi rohkaista toisia huomaamaan ajoissa vaarat ettei kenenkään tarvitsisi sairastua yhtä vakavasti. 

Altistumisen juuret ovat jo ala-asteen koulussani. Nyt jälkeenpäin sen olen vasta osannut yhdistää. Ensimmäisinä vuosina koulussa minulla alkoi toistuvat nenäverenvuodot, mutta sitä pidettiin ihan normaalina. Kun pääsimme neljänneltä luokalta, kuulimme, että koulussa oli opettajia, jotka olivat sairastuneet koulun homeesta. Siihen aikaan ei asiaan herätty, näin vain todettiin. Mitään vaaraa ei tuntunut olleen, koska ei siitä sen suuremmin puhuttu. Toisenkin ala-asteen koulu koki remontin heti kun me lähdimme sieltä. Yläaste ja lukio kaiketi olivat aika ok, mutta kummasti siellä ja varsinkin lukiossa väsytti. Mutta väsymykseen koulussa saattaa vaikuttaa myös ilmanvaihdon puute ja silloinkin voidaan puhua huonosta sisäilmasta.

Selkeästi huonoihin tiloihin päädyin lukion jälkeen. Sokeritoukat (viihtyvät kosteudessa) tervehti aina iloisesti aamuisin uudessa koulussani ja sen asuntolassa. Ilma-ala oli raskas. Toisen vuoden kotoa lähdettyäni vietin Virossa, jossa kerrostalomme kaikessa neuvostoliittolaisuudessaan oli silti aika hyvä. Mutta paikat missä teimme työt, eivät olleet kovin kehuttavia. Kun pääsin opiskelemaan sosionomiksi niin varmasti olin taas lähempänä homeista sairastumista, koska koulussa oli heikko happi kuten myös asuntolassa. Olin oikeastaan koko opiskelun ajan aika ahdistunut henkisesti ja luulen ilmanlaadulla olleen vahva yhteys asiaan. 

Valmistuttuani ostin halvan 60-luvulla valmistuneen rivarin metsästä. Metsä hengitti varmasti paljon paljon enemmän kuin se talo. Ja töissä ei ollut yhtään sen parempi ilma. Ja tämä oli se ajankohta kun aloin huomattavasti enemmän oireilemaan. Ramppasin lääkärissä väsymyksestä ja ainaisista flunssista. Sain myös joidenkin silmissä laiskan maineen kun jouduin olemaan paljon töistä pois flunssien takia. Mitään lääkärissä ei kuitenkaan löydetty ja homeisiin ei osattu yhdistää. Lopulta leirijaksoilla aloin poskista oudosti hehkumaan, olin silmät ristissä ja huonovointinen. Ajattelin sen kuuluvan normaaliin leirielämään. Sietokykyni huonossa olossa oli aika korkealla. Kuvittelin pitkään, että on normaalia voida pahoin. Vaadin työtiloihin sisäilmamittauksia ja yksinhän niitä sai olla vaatimassa. Onneksi vaadin ja näin ettei tietyissä paikoissa oireiluni ollut harhaa vaan sisäilmaongelmaa mustaa valkoisella.

Mutta sitten syksy 2011 oli erilainen. Olin kokonaisen syksyn ilman flunssia ja oloni oli fyysisesti parempi. Mutta samaan aikaan en ollut enää töissä ja vietin suurimman osan ajasta uudessa asunnossa Jyväskylässä. Sattumaa?

Mutta samat vanhat oireet jatkui kun aloitin työt uudessa työpaikassa. Haistoin kyllä heti, että taloissa ongelmia oli, mutta en ajatellut niiden enää pahentavan tilannetta. Poskiontelontulehdusta, flunssaa ja lopulta astman oireet tuli mukaan kuvioihin. Niistä ehkä eniten säikähdin itsekin. Menin työterveyteen ja lääkäri määräsi PEF-puhallukset tehtäväksi työpaikalla. Sain käyttööni hengistysteitä avaavan astmalääkkeen. Hiuslakkaa laittaessa huomasinkin yhtäkkiä tarvitsevani lääkettä. Ja leirillä ollessani en ollut illalla varma heräisinkö enää aamulla. Tätä kirjottaessani mietin, onko oikein kirjoittaa näin avoimesti. Mutta mielestäni terveydellä ei tule leikkiä eikä salailu auta mitään. Omista oireistaan voi kirjoittaa. Ja suurin osa Suomen valtion tai seurakunnan tiloista on huonossa tilassa, eikä siinä ole sinänsä mitään uutta. Eikä huonossa sisäilmassa ole mitään skandaalimaista vaan on vain ongelmia, jotka kuuluu ratkaista. Myytti siitä, että sisäilmaongemat on kauhistuttavia ja salailtavia, pitää purkaa. Laissa vain lukee, että asumis- ja työympäristö pitää olla turvallinen ja sitä lakia kuuluu noudattaa. Ja se olisi vielä järkevää, koska korjaamiskustannukset tulee takaisin terveyskustannusten säästöissä.

Työpaikalla ja kotona tehdyistä PEF-puhalluksista selvisi, että töissä lukemat laskee ja kotona paranee, mutta puhallusten tippuminen ei ollut tarpeeksi mm. astman täyteen Kelakorvaukseen. Aloitin kuitenkin lääkärin suosituksesta säännöllisen astmalääkityksen. Tässä vaiheessa tarinaa olisi ollut huippua, että Suomessa lääkäreillä olisi ollut kunnollinen koulutus sairaudesta. Minulle olisi voitu määrätä kielto mennä huonoihin tiloihin ja järjestää homeettomat tilat työskentelyyn. Mutta kukaan ei sanonut mitään. Ja minä en kovin helpolla luovuta suhteessa töihini. Jatkoin. Syksyllä 2012 tilanteeni alkoi huonontumaan, astmalääkkeistä ei tuntunut olevan tarpeeksi apua, voin huonommin ja huonommin ja lopulta minulle puhkesi hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys. En enää sietänyt tupakansavua, pakokaasuja, pyykinpesuaineita, hajuvesiä, hiuslakkoja tai haisevia meikkejä. Kaupassa käyntikin alkoi vaikeutumaan. Haistoin ihmisten vaatteistakin ovatko he viettäneet paljon aikaa homeisissa tiloissa. Aloimme hävittämään vanhoja tavaroita ja uudistimme omaisuutemme, kaikista vaatteista elektroniikkaan saakka. Otimme osamaksuja selvitäksemme. Esimerkiksi vanhoja papereita käsitellessäni sain aina poskiini allergisen reaktion. Ilma kotonakin raikastui kun kaikki vanhat tekstiilit ja tavarat laitettiin pois.

Töissä esimiehen kanssa sovittiin, että teen kaiken mahdollisen etänä. Mutta asiakastyössä se ei ole kauhean pätevä yhtälö. Ja tilanne eteni. Minulla alkoi olemaan joka päivä töiden aikana ja niiden jälkeen pahoinvointia ja väsymystä. Nuorten käyttämät hajuvedet alkoivat käymään ylivoimaiseksi. Olin usein flunssassa ja tervehtyminen vei kauan. Välillä nenä vuoti verta iltaisin. Illat meni maaten sohvalla, koska muuta en jaksanut. Koko keväästä en muista kuin työtehtäviä, koska se oli selviämistä työtehtävästä toiseen. Työ ja työyhteisö itsessään oli parasta, mutta oman olon sietäminen kävi mahdottomaksi. Viimeiset kaksi viikkoa keväällä meni niin, että kun iltaisin menin nukkumaan, minua oksetti ja aamulla heräsin taas huonoon oloon. En halunnut antaa periksi. Lopulta löysin itseni vessanrajasta oksentamasta kokonaisen iltapäivän. Siinä vaiheessa, kun kaikki voimat oli loppu, tajusin ettei näin voi jatkaa. Ei omaa terveyttä voi uhrata työn takia.

En ollut vain halunnut luovuttaa, en halunnut taas sitä – jo valmiiksi valheellista - ”laiskan leimaa”. Pelkäsin, mitä muut ajattelisivat. Pelkäsin siihen asti, että olin menettämässä oman terveyteni ja osaksi sen menetinkin kun en osannut ajoissa sanoa ei. Tällä kirjoituksellani haluan myös rohkaista siihen, että sinä ja sinun terveytesi on tärkein. Ei sinun työsi tai taloudellinen tilanne, vaan sinä itse merkitset eniten. Kukaan ei voi auttaa muita jos ei ensin auta itseään.

Nyt on enää epätodennäköistä, että voisin jatkaa töitä tavallisten lasten ja nuorten parissa. Työnantajani ei suostunut suoraan siirtoon muihin tehtäviin taloudellisen tilanteen takia. Mutta odottelen nyt Kevan päätöstä työkokeilusta, jota kautta voisi saada mahdollisesti koulutuksen työhön mitä voisi tehdä puhtaassa toimistossa ja etänä. Ensimmäinen haku tuli hylkynä takaisin ja valitus siirrettiin muutoksenhakuvaliokunnalle, koska minulla ei kuulemma ole mitään työkyvyn laskua odotettavissa. Huolimatta oman lääkärin kirjoittamasta kolmen sivun B-lausunnosta ja Helsingin Työterveyslaitoksen papereista huolimatta. Tämä on se yhteiskunnan tilanne missä me homealtistuneet saamme olla. Emme ole sairaita emmekä tarvitse mitään, vaikka lääkäri olisi kirjoittanut tuhat sivua B-lausuntoa. Laitoin kyllä valitukseen Kevalle, missä kerroin mahdollisimman selkokielellä, että mielummin maksaisin verorahoja töissä käymisestä kuin istuisin kotona. Vaan heillä on asiasta toinen näkemys. Onko se kovin kustannustehokas, sitä voikin kovasti miettiä. Mutta jään odottamaan Kevan päätöstä kohtalostani.

En voi itse ainakaan vielä aloittaa ominvaroin opiskelua, sillä kuten on jo selväksi tullut, siihen ei ole varaa meidän perheessä. Ja korotettua opintotukea saa vasta kahdeksan työvuoden jälkeen, minulla kasassa vasta melkein kuusi. Toissapäivänä selailin taas Mollia ja eihän siellä näy ilmoituksia nuorisotyöstä jota voisi tehdä etänä. Ulkotyökään ei ole vastaus, koska pyykinpesuaineet yms. haisevat myös ulkona. Puhelinmyyntityöhän olisi aina mahdollisuus, mutta tiedän että mun pää ei sitä kestäisi kovin hyvin ja mielummin tekisin sellaista työtä mistä edellisessä koulutuksesta olisi hyötyä. Mutta toki jos muuta ei tule, niin sitten se on niin.

Arkeni nykyään on sitä, että olen todella herkistynyt kaikelle. Kaupassa käynti aiheuttaa oireet. Emme voi kutsua ihmisiä kylään meille. Kulttuuririennoissa on hankala käydä. Kahvillakin käyminen on haastavaa. Elän koko ajan vähän niinkuin yhteiskunnan ulkopuolella. On vain koti, ulkoilma ja ne tietyt paikat missä voin käydä. Haistan ulkohomeen sisälle asti ja voin vain haaveilla elämästä jossain meren rannalla, missä pystyisin hengittämään. Parhaat hetket on ne kun tunnen raikkaan ilman ja voin ilman ongelmia hengittää. Jos meillä olisi varaa, rakentaisimme pienen hirsimökin järven rannalle. Tämä sama haave on tällä hetkellä sadoilla, tuhansilla muilla. Tällä hetkellä meidät on jätetty yhteiskunnan ulkopuolelle haaveilemaan paremmasta huomisesta. Jos haluat olla auttamassa meitä, käy kirjoittamassa nimesi adressiin ja ole vaikka itse yhteydessä päättäjiin. Jos vierelläsi on altistunut, kysy kuinka voit auttaa ja auta. Nyt vietämme myös valtakunnallista Terveen Sisäilman Puolesta viikkoa ja siihenkin osallistuminen ja tapahtuman mainostaminen omalla sivullasi auttaisi. Toivon koko sydämestä, että asioille löytyisi vielä ratkaisut, kaikkien sairastuneiden kohdalla. Olisi aika toimia loppuun asti, niin että sairastuneilla olisi tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Huvittavia linkkejä

Kuukausi sitten julkaistu Porin koulujen ja päiväkotien salainen sisäilmaraportti oli vähän toisenlainen kuin nyt tämä uusi: Täysin toinen kuva

Tässä tilassa ei päiväkoti enää jatka sisäilmaongelmien takia, mutta rakennusta ei pureta: Ymmärrättekö te tämän logiikan?

TRE!! LOVELOVELOVE!

"On satsattava tulevaisuuteen, lasten ja nuorten sekä Tampereen kaupungin työntekijöiden terveyteen. Siksi sisäilmaongelmat on hoidettava pikaisesti"
Käy lukemassa: Homekoulut saatava kuntoon viidessä vuodessa

Tässä taas yksi syy miksi pidän Tampereesta <3 Ja plussaa myös demareille! Ja myös Oulun sanomista sai lukea oikeaa suuntaa: Ennakoimalla homeongelmien kimppuun

Kaikki satsaus terveyteen maksaa itsensä takaisin. Ennaltaehkäisevä työ on se mikä on halvinta työtä. Päivän aamenet sille.

torstai 31. lokakuuta 2013

Days goes by

Mulla on jo pari viikkoa ollut sellainen semiflunssa päällä. Palelen ja hikoilen vuoronperään. Tänään sit on taas väsyneempi päivä. Joten tääki päivä on mennyt katellessa Katsomoa ja neuletöiden parissa. Tää uus harrastus on kyllä ihan huippu (ja sopii kotiinsa pakotetuille homealtistuneille)! On ihan parhautta pongailla netistä söpöjä neuletöitä ja haaveilla että oppis tekeen niitä. EHKÄ mä vielä opin! Mutta täytyy aloitella vähän yksinkertaisemmista jutuista.

 

Tällä hetkellä toi tuotos on kusisukka, koska se vaan lähti purkaan ja mä en tiedä mitä nyt tapahtuu.

Langatkin toki maksaa aika paljon, mutta olin kerennyt pari kerää ostaan ennen konkurssia. Mut voin vaan kuvitella miten lankojen ostoon voi jäädä koukkuun! Ja sit haluu varata laivaliput ja suunnata hakeen Tallinnasta ihanuuksia. Mutta mun kohalla tälläset ostostelut saa nyt odottaa. Oon myös tekemässä vauvan lapasia, mutta toisesta tulikin liian iso niin päätin muuttaa sen sitten barbin hameeksi:


Siis eikö olekin ihana ja omaperäinen :D Tästä lähtee mun vaatesuunnittelu-ura barbeille!

Rahatilanne meillä on aika yllättävän hyvä (kun ei tarvi ostaa just nyt lääkkeitä), ihan ihmeellisellä tavalla noita hilusia aina jostain tulee et ruokaa saadaan. Tänään saatiin myös postissa 20 euron lahjakortti sittariin! THANKJUU OULU!!!


Historiikki sairastumisesta on tulossa ihan muutaman päivän sisään, olin laittamassa sitä jo alkuviikosta, mutta kun se on niin kamalan pitkä niin en tiedä jaksatteko lukee. :D Mut ehkä te jaksatte! Mä jatkan täällä nyt tätä jännittävää hikoilua ja keitän parantavaa kuumaa mehua. Ollos viikkonne ihana!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Mä vahdin teidän yötä

En saanut unta. Palelin vaan peiton alla ja mittari näyttikin rapiat 35 astetta. Päädyin katsomaan telkkaa ja siellä tulikin just Arman Nepalissa. Ja sydän heitti kuperkeikan. Olin aikoinani koulun harjoittelusta Nepalissa kolme kuukautta. Siitä on jo kuus vuotta vaikka tuntuu että vastahan mä sieltä lähdin. Sen osan elämää tuun muistaan aina muita hetkiä paremmin. No, Armanin ohjelmassa oli just paimentolaisia 4000 metrin korkeuksissa ja voi veljet tulin kateelliseks niille. Ja sit mä päätin et perustan lammasfarmin ja alan paimeneks. Oli hyvä valvominen!
Mut ehkä mä nyt kuitenkin meen kuukahtaan ja näkeen unia Nepalin vuorista (ja jatkan juttuja Himalajan juurelta ehkä vielä joskus myöhemmin). :)


Entinen prosessissa


Vielä hetken
hiljaa kaikuvat
muutoksen äänet

kunnes vaipuvat
syvään mustaan
ikipudotukseen

kaikki rakkaat
haalistuneet
pois menneet

vain muistoja
pirstaleisia
itkunsekaisia


Samuel 29.9.2013


Välillä kaipaan
aikaan menneeseen
vaan
en voi tietää
mitä tuo tullessaan muutos
itken kyllä
kaipaan
vaan tahdon nähdä
tien tulevaan
ja kokea
huomisen hengen

Outi 26.10.2013

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kylässä


Vieraita on aina mukava kutsua kotiin, se on musta iso osa sitä mikä luo kodin henkeä. Koti on mukava jakaa rakkaittensa kanssa. Mä en voi enää tehdä niin ja meidän vieraslista on aikalailla typistetty. Muutaman kerran kun sain kunnon oireet päälle vieraista, uskoin sen että ehkä parempi on nähdä jossain kahvilassa (joita puhtaita ei kauheesti ole) tai ulkona. Tietenkin jos on ihan hajupommi tai superhomeinen, niin heitä en pysty näkemään ollenkaan (jeeee olla superhomehajupommi, kukapa haluaisi kuulla sen??!). Ja osahan saattaa myös loukkaantua ettemme voi heitä ottaa vastaan. Mutta se on vähän sama kuin koira-allerginen ei voi mennä kotiin, missä on koiria. Minä satun vain oleen allerginen ihmisille :D

 


Mutta erilaisiakin ratkaisuja toki löytyy! Mikäs sen mukavampaa kuin tarjota vieraille teet ja herkut pihalla lokakuussa! Tänään sain viettää hetken kaverin kanssa, jota en ollut nähnyt kunnolla vuosiin. Tarjolla oli Kinuskikissan (mun lemppari <3) ohjeella tehtyjä puolukkamuffinsseja. Oli myös halpa resepti kaiken lisäksi kun puolukat on itse poimittuja! :) Mutta en kyllä tiedä tuleeko vieras uudelleen meillepäin, riippuu varmaan sulaako hän koskaan ikijäästä :D Tulkoon siis meille kylään ken uskaltaa...


torstai 24. lokakuuta 2013

Koululaisten puolesta





Avoin kirje opetusministerille sisäilmasta sairastuneilta

 
AVOIN KIRJE OPETUSMINISTERI KRISTA KIURULLE


Arvoisa opetusministeri Krista Kiuru,

Suomen koulujen jatkuvasti heikkenevä sisäilmatilanne on huolestuttava. Vastikään YLE Keski-Suomi uutisoi tilanteesta Jämsän kunnassa, jossa perhe on joutunut taistelemaan lapsensa mahdollisuudesta kotikouluun useamman vuoden ajan. Asia on nyt viety hallinto-oikeuteen asti, sillä kunta ei edelleen ole halukas tarjoamaan lapselle hajusteettomia, altisteettomia koulutiloja. Sisäilmatilanne on puhuttanut paljon niin mediassa, lehtien mielipidepalstoilla kuin kansalaistenkin keskuudessa. Kyse on maanlaajuisesta ongelmasta – jopa epidemiasta, joka uhkaa levitä kulovalkean tavoin ellei ongelmaan välittömästi puututa ryhtymällä vaadittaviin korjaustoimenpiteisiin kaikilla kouluasteilla. Altistamalla lapset ja nuoret valtaville mikrobi- ja myrkkymäärille pitkän aikaa jo nuorena  vaarannetaan samalla koko maamme tulevaisuuden työvoiman saatavuus. Kyseessä on vakava kansanterveydellinen ongelma pitkällä aikavälillä jos tilanne pysyy ennallaan.

Sisäilmasairaus on todellinen fyysinen sairaus, jonka olemassaolosta on julkaistu lukemattomia tutkimuksia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Sisäilmasairauden yhteyttä myös muihin sairauksiin on tutkittu ahkerasti ja altistumisen on todettu olevan yhteydessä muun muassa reumaan, epilepsiaan että krooniseen väsymysoireyhtymään ja migreeniin. Näitä yhteyksiä ei ole kuitenkaan yleisesti maassamme tunnustettu. On kuitenkin selvää, että sisäilma- ja homemikrobit aiheuttavat useille altistuneille vakavia allergisia reaktioita sekä voivat laukaista homeastman, joka pahimmillaan ajaa altistuneen työkyvyttömäksi. Eri tavoin sairastuneita on maassamme jo nyt useita tuhansia.

Maassamme on useita lakipykäliä, joita poljetaan törkeästi sisäilmasairastuneiden kohdalla. Näitä ovat muun muassa perustuslain 6 § yhdenvertaisuudesta, joka takaa kaikille – myös terveydentilaan katsomatta – saman aseman sekä oikeudet. Muita lakipykäliä sisäilmasairastuneiden peruskoululaisten takana ovat esimerkiksi perusopetuslain 29 §, joka takaa jokaiselle koululaiselle oikeuden turvalliseen oppimisympäristöön. Jämsän kunnan vaatimus sisäilmasairastuneen pojan perheelle perusopetuksen suorittamisesta kunnan peruskoulussa on käsittämätön, sillä perusopetuslain 26 § oppivelvollisuuden suorittamisesta antaa perheelle oikeuden myös kotikouluun. Vaadimme opetusministeriöltä sekä koko valtionhallinnolta lapun poistamista silmiltä.

Vaadimme konkreettisia toimia sen suhteen, että maahan saataisiin myös sisäilmasairastuneille soveltuvia peruskouluja sekä myöhemmin myös lukioita, ammatillisia oppilaitoksia että korkeakouluja. Vaadimme lakipykälien noudattamista ja täten mahdollisuutta palata yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.

Odotamme teiltä – ministeri Kiuru – asiantuntevaa vastausta.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Avautuminen osa yksi

Oon väsynyt.

En jaksaisi lähettää enää yhtään sähköpostia tai soittaa puhelua. Tänään sain vihdoin kiinni 1,5 viikon jälkeen Työterveyslaitoksen lääkärin. Kolmen soittopyynnön ja perään rimputtelun jälkeen. Mua v*****a ihan sanoinkuvaamattoman paljon tää kaikki sonta.

Yksinkertaisista asioista on tehty vaikeita. Mun sairauteni synty ja eteneminen olisi ollut helposti muutettavissa. Ei tarvitsisi halkoa nyt hiuksia ja pyöritellä kotona peukaloita. Minusta ois kauheen selkeetä, että jos talossa menee jotain rikki, niin se korjattaisiin. Jos se on umpihomeessa, se purettaisiin ja tehtäisiin uus talo. Ja tarvitsisiko sen olla niin pramea! Hirttä pystyyn ilman konstikkuuksia! Onko meillä oikeus vaatia tässä taloustilanteessa Aalto -tasoista suunnittelua (joka on selkeästi osoittautunut homehtuvansa) vai voisimmeko tyytyä selkeisiin, yksinkertaisiin rakennuksiin, jotka kuitenkin olisivat turvallisia?

Ja odotan sitä päivää, kun esimerkiksi seurakunnat (valtion ja yksityisten lisäksi) tajuaa, että niiden 60-80 luvun mörskät on umpihomeessa kera leirikeskusten. Ja seurakunnallakin olisi menneinä aikoina ollut varaa korjata niitä, mutta eipä ole enää. Ja edelleen siellä saa jääräpäiset keski-ikäiset miehet tehdä päätöksiään kaikessa rauhassa miljoonien valuessa hukkaan.

Nyt olisi aika innovatiiviselle ja rohkeille ajatuksille.

Vaan kuuleeko kukaan?

Hyvä Suomi Siion, jatka matkaasi Tuonelaan.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Hierontaa ja parempia päiviä

Heipulahuipuli.

Tänään ilma kiertää taas paremmin! Kävin Mäntässä hieronnassa, mikä on ainoa juttu mistä tuntuu oikeasti olevan kunnolla hyötyä ja siksi käyn siellä vaikka velaksi (ja tässäkin kohtaa mietin, saanko ja voinko käydä...)!
Olin muutama viikko sitten tosi huonossa kunnossa ja mun kävelykyky alkoi vaikeutumaan. Sitä ei tapahtunut enää vain kaupoissa kemikaalihuuruissa vaan myös ulkona. Se oli todella pelottava tunne. Mutta kun ekaa kertaa olin tän vanhemman rouvan hierottavana huomasin vaan yhtäkkiä että ilma lähti kiertään keuhkoissa ja hieronnan jälkeen veri tuntui menevän jalkoihin asti. Olen nyt muutaman kerran käynyt vanhempieni avustuksella (tästäkin ristiriidasta voisi jonkun blogitekstin heittää vielä) ja lainarahalla ja ontumista ei oo ollut enää kuin pari kertaa. Tää rouva on pelastanut aika monen ihmisen tilanteen. Hän käsittelee niveliä ja hermoratoja ja on tosi paljon opiskellut ihmisen fysiikkaa. Se on aika harmillista, että usein vaan ihmisille tyrkätään lääkkeitä vaikka ongelmana olisi jumit niskat ja siitä johtuva verenkierron häikkä.

Sain sitten samalla nauttia äidin kokkaamasta hauesta muussilla ja porkkanalaatikolla! Kotiin viemisiäkin sain. :) Käytiin myös happihoidolla järven rannalla, vaikka edelleen kurkkukipuisena podenkin jotain flunssaa :(



 Onneksi Suomen luonto on edelleen ilmaista.

Tänään oli myös tullut postissa kirje ja alkaa oleen aika huoleton olo. :) Paksun kirjeen ainoa "allekirjoitus" oli merkintä Ps 13. :)


Kylmyyttä vastaan

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen joutunut miettiä ja pelätä miten pidän itseni lämpimänä talven yli :D Ihan läpältähän tämä kuulostaa, mutta näin nyt on ollut. Edelliset ainoat pitkikset otti tuoksua itseensä ja syksyn alkaessa olin siis ilman pitkiksiä. Villapaitakin oli vain haave. Muutama pitkähihainen ohut paita kaapista löytyi. Kotipaitana (meillä oltava erikseen koti- ja ulkovaatteet) ei ollut yhtään pitkähihaista ja jos alkoi paleltaan, peitto palveli. Viime viikon alussa sain hankittua kuitenkin hupparin ja ette usko kuinka kiitollinen siitä olin!

Ja eilen. Yksi sukulaisista osti mulle pitkikset ja villapaidan. Aika nöyräksi se vetää. Ja tulee sellainen olo ettei ole ansainnut niitä. Ymmärrän nyt puheen siitä kuinka nopeasti köyhä alkaa ajattelemaan, että hän tulee aina olemaan köyhä eikä hänellä ole oikeuttakaan vaatia muuta. Vaikka ei meitä nyt varmaan voida laskea vielä köyhiksi, mehän saamme rahaa kuitenkin enemmän kuin moni muu. Meillä vain sairaus syö enemmän kuin saamme. Ja "normaalit" ihmiset ovat voineet vuosia kartoittaa vaatteita ja omaisuutta. Ja emme esimerkiksi pysty kirppareilta ostamaan mitään. Omatkin vaatteemme voi saada huonoista tiloista nopeasti hittiä ja aina pesukaan ei auta. Aluksi vielä tein sen virheen, että menin ostamaan uusia, mutta viskoosisia vaatteita ja ai että kun se tykkäskin imee ittensä kaiken! Ja kun kolmaskaan pesu ei auttanut, luovutin.

Nyt etsin vain puuvillaisia vaatteita. Ja voin kertoa ettei se ole helppoa. En tiedä missä maassa vaatteiden valmistajat ja tilaajat luulevat asuvansa, mutta minä ainakin asun maassa jossa tarvittaisiin LÄMPÖISIÄ vaatteita! Ja näitä saa nyt etsiä kissojen ja koirien kanssa kaupoista. Koittakaapa vaikka itse löytää neuleinen 100 % puuvillapaita, tavallisesta villasta puhumattakaan. No onneksi minä löysin yhden. Miesten osastolta.

 Tuunattu lämmitin!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Maanantai ja meistä välitetään

Posti toi kirjeen. Siellä oli kaksikymppiä ja kortti. Lähettäjä tuntematon. Käsiala tunnistamaton. Mieli lohdullinen. Kiitos vain sille, joka tämän takana on. Varsinkin kortin kuva puhutteli:


Minua on harmittanut etten voi vastaanottaa enää kukkia juhlapäivinä tuoksun takia, mutta nyt sain kuitenkin ruusun :) Eniten puhutteli hirsiseinä ruusun takana. Se antoi rohkaisua siihen, että ehkä jokupäivä saadaan vielä turvallinen asunto. Paras asunto sisäilmasta sairastuneelle olisi hirsitalo. Siellä pystyisi hengittämään. Nykyinen asuntomme on ok, mutta ilma on silti raskasta ja ulkoa tieltä (ihan vieressä) tulee sisälle ilman epäpuhtauksia. Vuosi sitten syksyllä meillä kävi homekoirakin tarkistamassa asunnon ja se ei tehnyt merkintöjä. Itse tarkkanenäisenä vain haistan väliajoin sellaista, mitä en toivoisi asunnossamme haistavan (ilmanvaihtelut saattaa puskea rakenteista tai ulkoa välillä jotain). Olen henkisesti myös valmistautunut siihen, että mikä päivä vain voidaan joutua jättämään kaikki taaksemme. Tavaroilla ei enää ole kauheasti merkitystä. Antaisin mitä vain jos saisin kuivan hirsimökin ja yhden patjan nukkumista varten. Ja kahvinkeittimen :D

Lisää päiväkodeista

Kenen mielestä tässä on jotain järkeä, että lapsia (ja myös aikuisia) näin laiminlyödään?

Tädin vaatteet haisevat ihan päiväkodilta (klikkaa)

Ja vielä aikaisempaankin postaukseen liittyvä linkki:

"Hän saa ihottumaa, ihotulehduksia, äänenkäheyttä, yskää, silmien kirvelyä, nenäverenvuotoa ja toistuvia tulehdustauteja. "


Jos otetaan nyt sellainen perussuomalainen ote: Niin mettässä ois puuta, ammattitaitoa löytyisi (jos pörssin aikatauluista ei tarttis pitää kiinni) ja suuryhtiön osakkailla olisi rahaa niin miksei kukaan toimi?

Oi tarvittaisiinko talvisota jotta kiinnostais rakentaa yhteiskuntaa?

lauantai 19. lokakuuta 2013

Mustikkasuu


Onneksi syksyllä on käyty metsässä (paikkana vielä hakattu vuori, jossa sai samalla happihoidon) ja nyt voi puuron kanssa nauttia parannusta.

Pongasin myös kivan idean aamutuimaan kirjoista, just sellaisen mikä meidän kodissa ei toimisi terveyssyistä (pölypinnat minimissä, vanhoja kirjoja turha hiplailla), mutta onneksi on blogit missä voi ihailla kaikkea ihanaa: kirjojen tuunaus

perjantai 18. lokakuuta 2013

Superhappy

Ei ehkä olisi kannattanut poistua talosta. Olin ulkona ja sellasessa talossa, missä on vain vähän ongelmia tietyissä huoneissa ja keittiössä pystyn yleensä suht. hyvin kököttään. Mutta tämän lisäksi sitten olin taas typerä. Tämä typeryys tän sairauden kanssa uusiutuu aina väliajoin. Ajattelin, että mä ihan muutaman joulukoristeen hinnoittelen kirpparille ja levittelen vanhoja kankaita katsoen mikä sopisi kirpparipöydän alle. VIRHE. Pää veti sumuun, alkoi oksettamaan ja huimaamaan. En tiedä tuliko migreenin tapaista reaktioo, mutta koneella pystyn nyt kuitenkin olemaan lääkepumppauksen jälkeen. Mutta kyllä mua koko ajan oksettaa ja särkee. Oon vaan niin helvatan tottunut tähän. Ja on tää vaan perseestä. Itkettää. Tervetuloa ailahtelevaan tunne-elämään mukaan, se on bonus minkä homeen kanssa saat. Ja kaiken opit aina vasta kantapään kautta. Tästä lähtien: ei edes pientä hinnoitusta Outille ja max. 1,5 tuntia keittiössä kykkimistä ja ei varsinkaan vanhojen kankaiden kattelua. Muut hoitakoon. Ja just nyt mä niin haaveilen kasviksista, katotaan ilmaantuuko niitä meille vielä.

Puhdasta ilmaa osamaksulla

Eilen piti tilata ilmanpuhdistimiin 178 eurolla suodattimia ja mulle suojamaski, että selviän vähän paremmin meidän kerrostalon käytävästä, tarvittaessa voidaan käyttää myös miehen lähettyvillä... Mutta ei siitä Wagner-possustani sen enempää.

Ja eihän meillä ollut rahaa tätä tilausta maksaa, vaan eläköön osamaksut! Köyhän pelastus. Tosin myös turmio (ensi kuukausi tulee varmasti jatkumaan nollabudjetilla). Ainakin jos on ostanut kotiin asioita siinä ajatuksessa, että tulot pysyy stabiilina. Mutta koskaan ei voi tietää, milloin terveyden selkä katkeaa. Olisi tietenkin kauhean kiva, että valtio edes vähän tukisi meitä näiden arkisten selviytymislaitteiden osalta. Homealtistuneiden kotona ilmanpuhdistin on aikalailla välttämätön (vähän niinkuin ruoka), sillä ulkoa puskee ulkohomeita, pakokaasuja ja siitepölyä. (Ja aina joku ilmanpuhdistimien yhteydessä mainitsee että eihän ne toimi, mutta voin ahterini pistää pantiksi, että kyllä ne hyvät toimii) Ja joka kerta kun avaan asuntomme oven, niin minut vastaanottaa lämpimästi naapureiden pyykinpesuaineet ja se on aina ulosmentäessä vasta seikkailun alku.

Olen homealtistumisen myötä sairastunut siis myös hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteen (MCS) ja siksi kulkeminen ihan missä vain on aina haasteellista. Tästä lisää vielä myöhemmin. Mutta tätä varten maski ois aika must, yhden jo tilasin, mutta näppäränä sen jo hajotin venttiileistä ja uuden tilaaminen on vain jäänyt (ja sen maskin kanssa kulkeminen ulkosalla on myös pelottanut, kun ei huvittais olla kaiken kansan tuijotetttavissa). Mutta raportoin teille sitten muuttuuko edes matkani ovelta autolle helpommaksi. Jostain kumman syystä osaan myös ajoittaa aina itseni ulos ovesta samaan aikaan kaikista eniten hajuvesille haisevien (kyllä, haisevien, ei tuoksuvien) naapureiden kanssa. Mutta rakkautta heille! Ja koko universumille, "he eivät tiedä mitä tekevät". Enhän minäkään tiennyt, rakastin hajuvesiä ja kaikkea mahdollista mikä tuoksui. Ja nyt siitä on tullut viholliseni. Se saa minut voimaan pahoin ja hengitystiet päättävät pienentää ilmankulkuaan. Mutta näillä mennään. Luultavasti koko loppuelämä. Mutta onneksi on maskeja, puhdistimia ja osamaksuja.


Ja tämä maisema tietää hyvää ilmaista ulkoilmaa. :) Heti kun alkoi kylmemmät säät, ilma raikastui mun kannalta parempaan. Nyt taidan vähän flunssaisenakin painua ulos hengittään. Hyvää hengittävää perjantaita!

torstai 17. lokakuuta 2013

Luksusalku

Oli nyt vähän hulppea alku meidän selviytymiselle. Kattokaa nyt mitä me syödään iltapalaksi, ruokakassin pohjalta löytyneitä herkkuja:


Tuli heti mieleen se "yltäkylläinen" sana jostain viisaammastakin kirjasta. Tästä on hyvä ja turvallinen fiilis jatkaa. :)

Ovikello soi

Ja oven takana oli ihana ystis, mukana kassi täynnä ruokaa.


Sitten voi sanoa vain kiitos ja olla hämmentyneenä :)

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas, ilma on kauniimpi kuin aikoihin

Mun päiväkoti homehtui (paina naps linkkiä)

Minua tämä ei yllätä ollenkaan. Itse olin niin onnekas, että sain olla linkin kuvassa näkyvässä, juuri valmistuneessa päiväkodissa eikä siellä silloin vielä ollut ongelmia. Olin pienenä tosi terve tyttö, paitsi kunnes suuntasin ala-asteelle. Mulla on sellainen erityistaito, että muistan kaikki rakennukset missä olen aiemmin ollut ja niiden ilmanlaadun. Sitä voi itsekin kokeilla ja miettiä, miten hengitin, mikä fiilis ilmasta, se kertoo yllättävän paljon. Siihen ei vain osaa kiinnittää huomiota jos ei ole kohdannut mitään ymmärrettäviä ongelmia. Ja tämän kommentin olen aika monesti nyt kuullut kertoessani omaa tarinaa "En mä ole tiennytkään että noin voi olla". Ihanaa olla tällänen ilonpilaaja, utopian hajoittaja rakennuskannastamme! No, enpä ole sillä tiellä yksin. Meitä on tuhansia.

Toinen päiväkoti Mäntässä mua on vielä enemmän huolettanut kuin tämä oman lapsuuteni päiväkoti. Oon jo pari vuotta päiväkodin ohitse ajaessani miettinyt, että kuinkahan ne lapset ja työntekijät voivat. Joka kerta olen miettinyt, että miten ihmeessä he eivät tajua, että se on ilmiselvästi homeinen päiväkoti. Osa rakennuksista kun huutaa sen jo ulospäinkin. Onneksi nyt VANHEMMAT ovat nousseet barrikaadeille ja vaativat puhtaita tiloja lapsilleen. Kaikkialla Suomessa on nyt liikehdintää suhteessa päiväkoteihin ja kouluihin, itse ihmettelen miten vasta nyt. Yleensä vanhemmat kreisiksi asti suojelevat lapsiaan kaikilta uhilta, mutta tällaiset selkeät terveysriskit on sivuutettu. Ja millä sydämen tilalla kunnat sairastuttavat kaikista arvokkaimpia asukkaitaan? Työpaikkojakin loisi rakennusten uudisrakentaminen. Voi kun Vanha Serlachius olisi vielä elossa ja rakentaisi lapsille puhtaan ympäristön, kuten aikanaan Mänttään saatiin, no, kaikki. Vai olisiko tulevaisuuden ratkaisuna siirtyminen ulkoilmapäiväkoteihin?

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tosi-tv nollabudjetilla

Useimmilla homeista sairastuneilla on rahavaikeuksia. Moni on joutunut uusimaan koko omaisuutensa, jäänyt työttömäksi tai sairaslomalle (toki ei homediagnoosilla, koska sellaista ei Suomessa ole ja viime hetken tiedon mukaan suoraan Työterveyslaitokselta, emme ole myöskään sairaita, tästä ehkä lisää myöhemmin :)). Myöskin sopivan asunnon etsiminen (jos sellaista edes löytyy) vie paljon rahaa, ilmanpuhdistimet ottaa osansa ja lääkkeistä en nyt edes aloita.

Mutta näin hupsishei myös meidän perheessä! Tällä hetkellä on sellainen tilanne, että olemme miinuksella ja tuntuvasti eli elämiseen tässä kuussa on tasan nolla euroa. ZERO. Ja yllättäen, minua ei ahdistakaan (vaikka koko tulevaisuus sinänsä ahdistaa) lainkaan vaan olen ihan täpinöissäni kuinka jännää tämä on! Varmaan siksi, että tällä hetkellä elämässäni ei juuri tapahdu mitään. Tai tapahtuu jo niin paljon, että pahimmasta pahin muuttuukin jännäksi! Jossain vaiheessa elämää on vaan oltava silleen, että nojoooo ihan sama nyt sitten! :D Nyt katsotaan kuinka me sitten vielä tämänkin kanssa pärjäämme! Bring it ooon!

Tänään saimme 20 ekeä mummokuljetuksesta (sukulaislahjomista, ei pimeää taksia) ja Samuel sai toisen työnsä palkan, mikä vähentää miinustiliä pikkasen eli kuromme tehokkaasti nollarajaa. Olemme vuoden pitäneet myös kirpparia ja sieltä tuli 17 euroa voittoa kuivien viikkojen jälkeen. Meillä ei ole ollut aikaa sitä nyt hoitaa (kun mä en sen eteen oikein pysty mitään tekemään ilman oireita) niin tuokin summa oli jees. Samuel kävi kaupassa ja toi meille ruokaa. Nälkä pysyköön loitolla.

Me niin tullaan päihittään tää kuukausi. Me ollaan Selviytyjät 2013!

TADAA!

Täällä ollaan! Nyt alkoi blogaaminen, toivottavasti hyvin tuloksin eikä yhden kerran kirjoituksella. Mutta parempi ehkä purkaa täällä kuin meuhata facebook-kavereiden uutisvirrassa. Kun ihmiset on niin kovin tarkkoja siitä mitä siellä saa lukea. Niin nyt mä puhun täällä. Olkaa hyvä. Mä ja mun paras kamu home tervehtii teitä moi moi ja hyvää matkaa!

P.S. Tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan koko stoorini, miten mun ja homeen tiet kohtasivat, se vaatii vain vähän enemmän aikaa ja muutaman huokailun ennen ilmestymistään.