torstai 31. lokakuuta 2013

Days goes by

Mulla on jo pari viikkoa ollut sellainen semiflunssa päällä. Palelen ja hikoilen vuoronperään. Tänään sit on taas väsyneempi päivä. Joten tääki päivä on mennyt katellessa Katsomoa ja neuletöiden parissa. Tää uus harrastus on kyllä ihan huippu (ja sopii kotiinsa pakotetuille homealtistuneille)! On ihan parhautta pongailla netistä söpöjä neuletöitä ja haaveilla että oppis tekeen niitä. EHKÄ mä vielä opin! Mutta täytyy aloitella vähän yksinkertaisemmista jutuista.

 

Tällä hetkellä toi tuotos on kusisukka, koska se vaan lähti purkaan ja mä en tiedä mitä nyt tapahtuu.

Langatkin toki maksaa aika paljon, mutta olin kerennyt pari kerää ostaan ennen konkurssia. Mut voin vaan kuvitella miten lankojen ostoon voi jäädä koukkuun! Ja sit haluu varata laivaliput ja suunnata hakeen Tallinnasta ihanuuksia. Mutta mun kohalla tälläset ostostelut saa nyt odottaa. Oon myös tekemässä vauvan lapasia, mutta toisesta tulikin liian iso niin päätin muuttaa sen sitten barbin hameeksi:


Siis eikö olekin ihana ja omaperäinen :D Tästä lähtee mun vaatesuunnittelu-ura barbeille!

Rahatilanne meillä on aika yllättävän hyvä (kun ei tarvi ostaa just nyt lääkkeitä), ihan ihmeellisellä tavalla noita hilusia aina jostain tulee et ruokaa saadaan. Tänään saatiin myös postissa 20 euron lahjakortti sittariin! THANKJUU OULU!!!


Historiikki sairastumisesta on tulossa ihan muutaman päivän sisään, olin laittamassa sitä jo alkuviikosta, mutta kun se on niin kamalan pitkä niin en tiedä jaksatteko lukee. :D Mut ehkä te jaksatte! Mä jatkan täällä nyt tätä jännittävää hikoilua ja keitän parantavaa kuumaa mehua. Ollos viikkonne ihana!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Mä vahdin teidän yötä

En saanut unta. Palelin vaan peiton alla ja mittari näyttikin rapiat 35 astetta. Päädyin katsomaan telkkaa ja siellä tulikin just Arman Nepalissa. Ja sydän heitti kuperkeikan. Olin aikoinani koulun harjoittelusta Nepalissa kolme kuukautta. Siitä on jo kuus vuotta vaikka tuntuu että vastahan mä sieltä lähdin. Sen osan elämää tuun muistaan aina muita hetkiä paremmin. No, Armanin ohjelmassa oli just paimentolaisia 4000 metrin korkeuksissa ja voi veljet tulin kateelliseks niille. Ja sit mä päätin et perustan lammasfarmin ja alan paimeneks. Oli hyvä valvominen!
Mut ehkä mä nyt kuitenkin meen kuukahtaan ja näkeen unia Nepalin vuorista (ja jatkan juttuja Himalajan juurelta ehkä vielä joskus myöhemmin). :)


Entinen prosessissa


Vielä hetken
hiljaa kaikuvat
muutoksen äänet

kunnes vaipuvat
syvään mustaan
ikipudotukseen

kaikki rakkaat
haalistuneet
pois menneet

vain muistoja
pirstaleisia
itkunsekaisia


Samuel 29.9.2013


Välillä kaipaan
aikaan menneeseen
vaan
en voi tietää
mitä tuo tullessaan muutos
itken kyllä
kaipaan
vaan tahdon nähdä
tien tulevaan
ja kokea
huomisen hengen

Outi 26.10.2013

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kylässä


Vieraita on aina mukava kutsua kotiin, se on musta iso osa sitä mikä luo kodin henkeä. Koti on mukava jakaa rakkaittensa kanssa. Mä en voi enää tehdä niin ja meidän vieraslista on aikalailla typistetty. Muutaman kerran kun sain kunnon oireet päälle vieraista, uskoin sen että ehkä parempi on nähdä jossain kahvilassa (joita puhtaita ei kauheesti ole) tai ulkona. Tietenkin jos on ihan hajupommi tai superhomeinen, niin heitä en pysty näkemään ollenkaan (jeeee olla superhomehajupommi, kukapa haluaisi kuulla sen??!). Ja osahan saattaa myös loukkaantua ettemme voi heitä ottaa vastaan. Mutta se on vähän sama kuin koira-allerginen ei voi mennä kotiin, missä on koiria. Minä satun vain oleen allerginen ihmisille :D

 


Mutta erilaisiakin ratkaisuja toki löytyy! Mikäs sen mukavampaa kuin tarjota vieraille teet ja herkut pihalla lokakuussa! Tänään sain viettää hetken kaverin kanssa, jota en ollut nähnyt kunnolla vuosiin. Tarjolla oli Kinuskikissan (mun lemppari <3) ohjeella tehtyjä puolukkamuffinsseja. Oli myös halpa resepti kaiken lisäksi kun puolukat on itse poimittuja! :) Mutta en kyllä tiedä tuleeko vieras uudelleen meillepäin, riippuu varmaan sulaako hän koskaan ikijäästä :D Tulkoon siis meille kylään ken uskaltaa...


torstai 24. lokakuuta 2013

Koululaisten puolesta





Avoin kirje opetusministerille sisäilmasta sairastuneilta

 
AVOIN KIRJE OPETUSMINISTERI KRISTA KIURULLE


Arvoisa opetusministeri Krista Kiuru,

Suomen koulujen jatkuvasti heikkenevä sisäilmatilanne on huolestuttava. Vastikään YLE Keski-Suomi uutisoi tilanteesta Jämsän kunnassa, jossa perhe on joutunut taistelemaan lapsensa mahdollisuudesta kotikouluun useamman vuoden ajan. Asia on nyt viety hallinto-oikeuteen asti, sillä kunta ei edelleen ole halukas tarjoamaan lapselle hajusteettomia, altisteettomia koulutiloja. Sisäilmatilanne on puhuttanut paljon niin mediassa, lehtien mielipidepalstoilla kuin kansalaistenkin keskuudessa. Kyse on maanlaajuisesta ongelmasta – jopa epidemiasta, joka uhkaa levitä kulovalkean tavoin ellei ongelmaan välittömästi puututa ryhtymällä vaadittaviin korjaustoimenpiteisiin kaikilla kouluasteilla. Altistamalla lapset ja nuoret valtaville mikrobi- ja myrkkymäärille pitkän aikaa jo nuorena  vaarannetaan samalla koko maamme tulevaisuuden työvoiman saatavuus. Kyseessä on vakava kansanterveydellinen ongelma pitkällä aikavälillä jos tilanne pysyy ennallaan.

Sisäilmasairaus on todellinen fyysinen sairaus, jonka olemassaolosta on julkaistu lukemattomia tutkimuksia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Sisäilmasairauden yhteyttä myös muihin sairauksiin on tutkittu ahkerasti ja altistumisen on todettu olevan yhteydessä muun muassa reumaan, epilepsiaan että krooniseen väsymysoireyhtymään ja migreeniin. Näitä yhteyksiä ei ole kuitenkaan yleisesti maassamme tunnustettu. On kuitenkin selvää, että sisäilma- ja homemikrobit aiheuttavat useille altistuneille vakavia allergisia reaktioita sekä voivat laukaista homeastman, joka pahimmillaan ajaa altistuneen työkyvyttömäksi. Eri tavoin sairastuneita on maassamme jo nyt useita tuhansia.

Maassamme on useita lakipykäliä, joita poljetaan törkeästi sisäilmasairastuneiden kohdalla. Näitä ovat muun muassa perustuslain 6 § yhdenvertaisuudesta, joka takaa kaikille – myös terveydentilaan katsomatta – saman aseman sekä oikeudet. Muita lakipykäliä sisäilmasairastuneiden peruskoululaisten takana ovat esimerkiksi perusopetuslain 29 §, joka takaa jokaiselle koululaiselle oikeuden turvalliseen oppimisympäristöön. Jämsän kunnan vaatimus sisäilmasairastuneen pojan perheelle perusopetuksen suorittamisesta kunnan peruskoulussa on käsittämätön, sillä perusopetuslain 26 § oppivelvollisuuden suorittamisesta antaa perheelle oikeuden myös kotikouluun. Vaadimme opetusministeriöltä sekä koko valtionhallinnolta lapun poistamista silmiltä.

Vaadimme konkreettisia toimia sen suhteen, että maahan saataisiin myös sisäilmasairastuneille soveltuvia peruskouluja sekä myöhemmin myös lukioita, ammatillisia oppilaitoksia että korkeakouluja. Vaadimme lakipykälien noudattamista ja täten mahdollisuutta palata yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.

Odotamme teiltä – ministeri Kiuru – asiantuntevaa vastausta.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Avautuminen osa yksi

Oon väsynyt.

En jaksaisi lähettää enää yhtään sähköpostia tai soittaa puhelua. Tänään sain vihdoin kiinni 1,5 viikon jälkeen Työterveyslaitoksen lääkärin. Kolmen soittopyynnön ja perään rimputtelun jälkeen. Mua v*****a ihan sanoinkuvaamattoman paljon tää kaikki sonta.

Yksinkertaisista asioista on tehty vaikeita. Mun sairauteni synty ja eteneminen olisi ollut helposti muutettavissa. Ei tarvitsisi halkoa nyt hiuksia ja pyöritellä kotona peukaloita. Minusta ois kauheen selkeetä, että jos talossa menee jotain rikki, niin se korjattaisiin. Jos se on umpihomeessa, se purettaisiin ja tehtäisiin uus talo. Ja tarvitsisiko sen olla niin pramea! Hirttä pystyyn ilman konstikkuuksia! Onko meillä oikeus vaatia tässä taloustilanteessa Aalto -tasoista suunnittelua (joka on selkeästi osoittautunut homehtuvansa) vai voisimmeko tyytyä selkeisiin, yksinkertaisiin rakennuksiin, jotka kuitenkin olisivat turvallisia?

Ja odotan sitä päivää, kun esimerkiksi seurakunnat (valtion ja yksityisten lisäksi) tajuaa, että niiden 60-80 luvun mörskät on umpihomeessa kera leirikeskusten. Ja seurakunnallakin olisi menneinä aikoina ollut varaa korjata niitä, mutta eipä ole enää. Ja edelleen siellä saa jääräpäiset keski-ikäiset miehet tehdä päätöksiään kaikessa rauhassa miljoonien valuessa hukkaan.

Nyt olisi aika innovatiiviselle ja rohkeille ajatuksille.

Vaan kuuleeko kukaan?

Hyvä Suomi Siion, jatka matkaasi Tuonelaan.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Hierontaa ja parempia päiviä

Heipulahuipuli.

Tänään ilma kiertää taas paremmin! Kävin Mäntässä hieronnassa, mikä on ainoa juttu mistä tuntuu oikeasti olevan kunnolla hyötyä ja siksi käyn siellä vaikka velaksi (ja tässäkin kohtaa mietin, saanko ja voinko käydä...)!
Olin muutama viikko sitten tosi huonossa kunnossa ja mun kävelykyky alkoi vaikeutumaan. Sitä ei tapahtunut enää vain kaupoissa kemikaalihuuruissa vaan myös ulkona. Se oli todella pelottava tunne. Mutta kun ekaa kertaa olin tän vanhemman rouvan hierottavana huomasin vaan yhtäkkiä että ilma lähti kiertään keuhkoissa ja hieronnan jälkeen veri tuntui menevän jalkoihin asti. Olen nyt muutaman kerran käynyt vanhempieni avustuksella (tästäkin ristiriidasta voisi jonkun blogitekstin heittää vielä) ja lainarahalla ja ontumista ei oo ollut enää kuin pari kertaa. Tää rouva on pelastanut aika monen ihmisen tilanteen. Hän käsittelee niveliä ja hermoratoja ja on tosi paljon opiskellut ihmisen fysiikkaa. Se on aika harmillista, että usein vaan ihmisille tyrkätään lääkkeitä vaikka ongelmana olisi jumit niskat ja siitä johtuva verenkierron häikkä.

Sain sitten samalla nauttia äidin kokkaamasta hauesta muussilla ja porkkanalaatikolla! Kotiin viemisiäkin sain. :) Käytiin myös happihoidolla järven rannalla, vaikka edelleen kurkkukipuisena podenkin jotain flunssaa :(



 Onneksi Suomen luonto on edelleen ilmaista.

Tänään oli myös tullut postissa kirje ja alkaa oleen aika huoleton olo. :) Paksun kirjeen ainoa "allekirjoitus" oli merkintä Ps 13. :)


Kylmyyttä vastaan

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen joutunut miettiä ja pelätä miten pidän itseni lämpimänä talven yli :D Ihan läpältähän tämä kuulostaa, mutta näin nyt on ollut. Edelliset ainoat pitkikset otti tuoksua itseensä ja syksyn alkaessa olin siis ilman pitkiksiä. Villapaitakin oli vain haave. Muutama pitkähihainen ohut paita kaapista löytyi. Kotipaitana (meillä oltava erikseen koti- ja ulkovaatteet) ei ollut yhtään pitkähihaista ja jos alkoi paleltaan, peitto palveli. Viime viikon alussa sain hankittua kuitenkin hupparin ja ette usko kuinka kiitollinen siitä olin!

Ja eilen. Yksi sukulaisista osti mulle pitkikset ja villapaidan. Aika nöyräksi se vetää. Ja tulee sellainen olo ettei ole ansainnut niitä. Ymmärrän nyt puheen siitä kuinka nopeasti köyhä alkaa ajattelemaan, että hän tulee aina olemaan köyhä eikä hänellä ole oikeuttakaan vaatia muuta. Vaikka ei meitä nyt varmaan voida laskea vielä köyhiksi, mehän saamme rahaa kuitenkin enemmän kuin moni muu. Meillä vain sairaus syö enemmän kuin saamme. Ja "normaalit" ihmiset ovat voineet vuosia kartoittaa vaatteita ja omaisuutta. Ja emme esimerkiksi pysty kirppareilta ostamaan mitään. Omatkin vaatteemme voi saada huonoista tiloista nopeasti hittiä ja aina pesukaan ei auta. Aluksi vielä tein sen virheen, että menin ostamaan uusia, mutta viskoosisia vaatteita ja ai että kun se tykkäskin imee ittensä kaiken! Ja kun kolmaskaan pesu ei auttanut, luovutin.

Nyt etsin vain puuvillaisia vaatteita. Ja voin kertoa ettei se ole helppoa. En tiedä missä maassa vaatteiden valmistajat ja tilaajat luulevat asuvansa, mutta minä ainakin asun maassa jossa tarvittaisiin LÄMPÖISIÄ vaatteita! Ja näitä saa nyt etsiä kissojen ja koirien kanssa kaupoista. Koittakaapa vaikka itse löytää neuleinen 100 % puuvillapaita, tavallisesta villasta puhumattakaan. No onneksi minä löysin yhden. Miesten osastolta.

 Tuunattu lämmitin!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Maanantai ja meistä välitetään

Posti toi kirjeen. Siellä oli kaksikymppiä ja kortti. Lähettäjä tuntematon. Käsiala tunnistamaton. Mieli lohdullinen. Kiitos vain sille, joka tämän takana on. Varsinkin kortin kuva puhutteli:


Minua on harmittanut etten voi vastaanottaa enää kukkia juhlapäivinä tuoksun takia, mutta nyt sain kuitenkin ruusun :) Eniten puhutteli hirsiseinä ruusun takana. Se antoi rohkaisua siihen, että ehkä jokupäivä saadaan vielä turvallinen asunto. Paras asunto sisäilmasta sairastuneelle olisi hirsitalo. Siellä pystyisi hengittämään. Nykyinen asuntomme on ok, mutta ilma on silti raskasta ja ulkoa tieltä (ihan vieressä) tulee sisälle ilman epäpuhtauksia. Vuosi sitten syksyllä meillä kävi homekoirakin tarkistamassa asunnon ja se ei tehnyt merkintöjä. Itse tarkkanenäisenä vain haistan väliajoin sellaista, mitä en toivoisi asunnossamme haistavan (ilmanvaihtelut saattaa puskea rakenteista tai ulkoa välillä jotain). Olen henkisesti myös valmistautunut siihen, että mikä päivä vain voidaan joutua jättämään kaikki taaksemme. Tavaroilla ei enää ole kauheasti merkitystä. Antaisin mitä vain jos saisin kuivan hirsimökin ja yhden patjan nukkumista varten. Ja kahvinkeittimen :D

Lisää päiväkodeista

Kenen mielestä tässä on jotain järkeä, että lapsia (ja myös aikuisia) näin laiminlyödään?

Tädin vaatteet haisevat ihan päiväkodilta (klikkaa)

Ja vielä aikaisempaankin postaukseen liittyvä linkki:

"Hän saa ihottumaa, ihotulehduksia, äänenkäheyttä, yskää, silmien kirvelyä, nenäverenvuotoa ja toistuvia tulehdustauteja. "


Jos otetaan nyt sellainen perussuomalainen ote: Niin mettässä ois puuta, ammattitaitoa löytyisi (jos pörssin aikatauluista ei tarttis pitää kiinni) ja suuryhtiön osakkailla olisi rahaa niin miksei kukaan toimi?

Oi tarvittaisiinko talvisota jotta kiinnostais rakentaa yhteiskuntaa?

lauantai 19. lokakuuta 2013

Mustikkasuu


Onneksi syksyllä on käyty metsässä (paikkana vielä hakattu vuori, jossa sai samalla happihoidon) ja nyt voi puuron kanssa nauttia parannusta.

Pongasin myös kivan idean aamutuimaan kirjoista, just sellaisen mikä meidän kodissa ei toimisi terveyssyistä (pölypinnat minimissä, vanhoja kirjoja turha hiplailla), mutta onneksi on blogit missä voi ihailla kaikkea ihanaa: kirjojen tuunaus

perjantai 18. lokakuuta 2013

Superhappy

Ei ehkä olisi kannattanut poistua talosta. Olin ulkona ja sellasessa talossa, missä on vain vähän ongelmia tietyissä huoneissa ja keittiössä pystyn yleensä suht. hyvin kököttään. Mutta tämän lisäksi sitten olin taas typerä. Tämä typeryys tän sairauden kanssa uusiutuu aina väliajoin. Ajattelin, että mä ihan muutaman joulukoristeen hinnoittelen kirpparille ja levittelen vanhoja kankaita katsoen mikä sopisi kirpparipöydän alle. VIRHE. Pää veti sumuun, alkoi oksettamaan ja huimaamaan. En tiedä tuliko migreenin tapaista reaktioo, mutta koneella pystyn nyt kuitenkin olemaan lääkepumppauksen jälkeen. Mutta kyllä mua koko ajan oksettaa ja särkee. Oon vaan niin helvatan tottunut tähän. Ja on tää vaan perseestä. Itkettää. Tervetuloa ailahtelevaan tunne-elämään mukaan, se on bonus minkä homeen kanssa saat. Ja kaiken opit aina vasta kantapään kautta. Tästä lähtien: ei edes pientä hinnoitusta Outille ja max. 1,5 tuntia keittiössä kykkimistä ja ei varsinkaan vanhojen kankaiden kattelua. Muut hoitakoon. Ja just nyt mä niin haaveilen kasviksista, katotaan ilmaantuuko niitä meille vielä.

Puhdasta ilmaa osamaksulla

Eilen piti tilata ilmanpuhdistimiin 178 eurolla suodattimia ja mulle suojamaski, että selviän vähän paremmin meidän kerrostalon käytävästä, tarvittaessa voidaan käyttää myös miehen lähettyvillä... Mutta ei siitä Wagner-possustani sen enempää.

Ja eihän meillä ollut rahaa tätä tilausta maksaa, vaan eläköön osamaksut! Köyhän pelastus. Tosin myös turmio (ensi kuukausi tulee varmasti jatkumaan nollabudjetilla). Ainakin jos on ostanut kotiin asioita siinä ajatuksessa, että tulot pysyy stabiilina. Mutta koskaan ei voi tietää, milloin terveyden selkä katkeaa. Olisi tietenkin kauhean kiva, että valtio edes vähän tukisi meitä näiden arkisten selviytymislaitteiden osalta. Homealtistuneiden kotona ilmanpuhdistin on aikalailla välttämätön (vähän niinkuin ruoka), sillä ulkoa puskee ulkohomeita, pakokaasuja ja siitepölyä. (Ja aina joku ilmanpuhdistimien yhteydessä mainitsee että eihän ne toimi, mutta voin ahterini pistää pantiksi, että kyllä ne hyvät toimii) Ja joka kerta kun avaan asuntomme oven, niin minut vastaanottaa lämpimästi naapureiden pyykinpesuaineet ja se on aina ulosmentäessä vasta seikkailun alku.

Olen homealtistumisen myötä sairastunut siis myös hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteen (MCS) ja siksi kulkeminen ihan missä vain on aina haasteellista. Tästä lisää vielä myöhemmin. Mutta tätä varten maski ois aika must, yhden jo tilasin, mutta näppäränä sen jo hajotin venttiileistä ja uuden tilaaminen on vain jäänyt (ja sen maskin kanssa kulkeminen ulkosalla on myös pelottanut, kun ei huvittais olla kaiken kansan tuijotetttavissa). Mutta raportoin teille sitten muuttuuko edes matkani ovelta autolle helpommaksi. Jostain kumman syystä osaan myös ajoittaa aina itseni ulos ovesta samaan aikaan kaikista eniten hajuvesille haisevien (kyllä, haisevien, ei tuoksuvien) naapureiden kanssa. Mutta rakkautta heille! Ja koko universumille, "he eivät tiedä mitä tekevät". Enhän minäkään tiennyt, rakastin hajuvesiä ja kaikkea mahdollista mikä tuoksui. Ja nyt siitä on tullut viholliseni. Se saa minut voimaan pahoin ja hengitystiet päättävät pienentää ilmankulkuaan. Mutta näillä mennään. Luultavasti koko loppuelämä. Mutta onneksi on maskeja, puhdistimia ja osamaksuja.


Ja tämä maisema tietää hyvää ilmaista ulkoilmaa. :) Heti kun alkoi kylmemmät säät, ilma raikastui mun kannalta parempaan. Nyt taidan vähän flunssaisenakin painua ulos hengittään. Hyvää hengittävää perjantaita!

torstai 17. lokakuuta 2013

Luksusalku

Oli nyt vähän hulppea alku meidän selviytymiselle. Kattokaa nyt mitä me syödään iltapalaksi, ruokakassin pohjalta löytyneitä herkkuja:


Tuli heti mieleen se "yltäkylläinen" sana jostain viisaammastakin kirjasta. Tästä on hyvä ja turvallinen fiilis jatkaa. :)

Ovikello soi

Ja oven takana oli ihana ystis, mukana kassi täynnä ruokaa.


Sitten voi sanoa vain kiitos ja olla hämmentyneenä :)

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas, ilma on kauniimpi kuin aikoihin

Mun päiväkoti homehtui (paina naps linkkiä)

Minua tämä ei yllätä ollenkaan. Itse olin niin onnekas, että sain olla linkin kuvassa näkyvässä, juuri valmistuneessa päiväkodissa eikä siellä silloin vielä ollut ongelmia. Olin pienenä tosi terve tyttö, paitsi kunnes suuntasin ala-asteelle. Mulla on sellainen erityistaito, että muistan kaikki rakennukset missä olen aiemmin ollut ja niiden ilmanlaadun. Sitä voi itsekin kokeilla ja miettiä, miten hengitin, mikä fiilis ilmasta, se kertoo yllättävän paljon. Siihen ei vain osaa kiinnittää huomiota jos ei ole kohdannut mitään ymmärrettäviä ongelmia. Ja tämän kommentin olen aika monesti nyt kuullut kertoessani omaa tarinaa "En mä ole tiennytkään että noin voi olla". Ihanaa olla tällänen ilonpilaaja, utopian hajoittaja rakennuskannastamme! No, enpä ole sillä tiellä yksin. Meitä on tuhansia.

Toinen päiväkoti Mäntässä mua on vielä enemmän huolettanut kuin tämä oman lapsuuteni päiväkoti. Oon jo pari vuotta päiväkodin ohitse ajaessani miettinyt, että kuinkahan ne lapset ja työntekijät voivat. Joka kerta olen miettinyt, että miten ihmeessä he eivät tajua, että se on ilmiselvästi homeinen päiväkoti. Osa rakennuksista kun huutaa sen jo ulospäinkin. Onneksi nyt VANHEMMAT ovat nousseet barrikaadeille ja vaativat puhtaita tiloja lapsilleen. Kaikkialla Suomessa on nyt liikehdintää suhteessa päiväkoteihin ja kouluihin, itse ihmettelen miten vasta nyt. Yleensä vanhemmat kreisiksi asti suojelevat lapsiaan kaikilta uhilta, mutta tällaiset selkeät terveysriskit on sivuutettu. Ja millä sydämen tilalla kunnat sairastuttavat kaikista arvokkaimpia asukkaitaan? Työpaikkojakin loisi rakennusten uudisrakentaminen. Voi kun Vanha Serlachius olisi vielä elossa ja rakentaisi lapsille puhtaan ympäristön, kuten aikanaan Mänttään saatiin, no, kaikki. Vai olisiko tulevaisuuden ratkaisuna siirtyminen ulkoilmapäiväkoteihin?

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tosi-tv nollabudjetilla

Useimmilla homeista sairastuneilla on rahavaikeuksia. Moni on joutunut uusimaan koko omaisuutensa, jäänyt työttömäksi tai sairaslomalle (toki ei homediagnoosilla, koska sellaista ei Suomessa ole ja viime hetken tiedon mukaan suoraan Työterveyslaitokselta, emme ole myöskään sairaita, tästä ehkä lisää myöhemmin :)). Myöskin sopivan asunnon etsiminen (jos sellaista edes löytyy) vie paljon rahaa, ilmanpuhdistimet ottaa osansa ja lääkkeistä en nyt edes aloita.

Mutta näin hupsishei myös meidän perheessä! Tällä hetkellä on sellainen tilanne, että olemme miinuksella ja tuntuvasti eli elämiseen tässä kuussa on tasan nolla euroa. ZERO. Ja yllättäen, minua ei ahdistakaan (vaikka koko tulevaisuus sinänsä ahdistaa) lainkaan vaan olen ihan täpinöissäni kuinka jännää tämä on! Varmaan siksi, että tällä hetkellä elämässäni ei juuri tapahdu mitään. Tai tapahtuu jo niin paljon, että pahimmasta pahin muuttuukin jännäksi! Jossain vaiheessa elämää on vaan oltava silleen, että nojoooo ihan sama nyt sitten! :D Nyt katsotaan kuinka me sitten vielä tämänkin kanssa pärjäämme! Bring it ooon!

Tänään saimme 20 ekeä mummokuljetuksesta (sukulaislahjomista, ei pimeää taksia) ja Samuel sai toisen työnsä palkan, mikä vähentää miinustiliä pikkasen eli kuromme tehokkaasti nollarajaa. Olemme vuoden pitäneet myös kirpparia ja sieltä tuli 17 euroa voittoa kuivien viikkojen jälkeen. Meillä ei ole ollut aikaa sitä nyt hoitaa (kun mä en sen eteen oikein pysty mitään tekemään ilman oireita) niin tuokin summa oli jees. Samuel kävi kaupassa ja toi meille ruokaa. Nälkä pysyköön loitolla.

Me niin tullaan päihittään tää kuukausi. Me ollaan Selviytyjät 2013!

TADAA!

Täällä ollaan! Nyt alkoi blogaaminen, toivottavasti hyvin tuloksin eikä yhden kerran kirjoituksella. Mutta parempi ehkä purkaa täällä kuin meuhata facebook-kavereiden uutisvirrassa. Kun ihmiset on niin kovin tarkkoja siitä mitä siellä saa lukea. Niin nyt mä puhun täällä. Olkaa hyvä. Mä ja mun paras kamu home tervehtii teitä moi moi ja hyvää matkaa!

P.S. Tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan koko stoorini, miten mun ja homeen tiet kohtasivat, se vaatii vain vähän enemmän aikaa ja muutaman huokailun ennen ilmestymistään.