sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jouluhyvää

Mulla on kavereiden kesken Facebookissa Apujengi niminen ryhmä, missä on tarkoitus miettiä miten voisi toisia auttaa ja toteuttaa yhdessä jotakin hyvää. Syksyllä päätimme, että voisimme askarrella joulukortteja ja lahjoittaa ne jonnekin. Kysyin vastaanottaisiko Hope kortit ja saimme lämpimän vastaanoton ideasta. Niinpä pari kamua virkkaili ihania lumihiutaleita ja kaveriporukalla pidimme pikkujouluja korttitalkoiden merkeissä. Tässä kuvia ja tietoa Hopesta ja infoa miten yhdistys liittyy myös homeeseen!



HOPE Yhdessä & Yhteisesti ry on perustettu 2009 auttamaan vähävaraisia lapsia, kriisin kohdanneita perheitä ja tukemaan lasten vapaa-ajan harrastuksia ja elämyksiä. Hopen perustoimia on antaa lahjoitettuja vaatteita, tavaroita ja leluja vähävaraisille perheille. Netissä avuntarvitsijat voivat täyttää sähköpostilomakkeen, missä kysytään tilanteen taustat ja lasten vaatekoot. Jyväskylässä on kerran viikossa päivystys, josta valmiiksi tehdyn avustuspaketin voi noutaa. Kyse on hyvin matalan kynnyksen avunannosta.





Hope auttaa myös homekriisin kohdanneita. Jyväskylän Hope on auttanut jo monta perhettä saamaan paremman alun homekatastrofin jälkeen. Homeperheethän eivät saa yleensä sosiaalitoimelta mitään apua ja siksi Hopen kaltaiset yhdistykset ovat kultaakin arvokkaampia. Evakkoon lähteneet perheet kun tarvitsevat selvitäkseen mm. uudet lakanat, yökkärit ja peitot. On kyse perustarpeista.



Hopen toiminnan mahdollistavat yksittäiset lahjoittajat ja yritykset. Jyväskylässä lahjoitettua tavaraa voi viedä K-Rautaan Palokkaan tai Peukkulaan. Vaatteiden ja tavaroiden kuuluu olla hyväkuntoisia ja puhtaita. Tarkoituksena on se, että vähävaraisten perheiden lapsilla voisi olla myös hyvää päällepantavaa ja ilahduttavia leluja.




Me keräsimme korttitalkoissa pikkujoulupaketit Hopen hyväksi ja samalla siis kiikutimme pari kassia leluja keräykseen. Itselleni ainakin tuli kova into päästä ostamaan kaikkea hyvää toisten iloksi. Hopelle voi lahjoittaa myös mm. elokuvalippuja. Haastankin blogin lukijani joko rohkeasti ilmoittautumaan avunhakijoiksi, vapaaehtoisiksi tai taloudellisen tilanteen salliessa viemään oman paikkakunnan Hopen hyväksi vaikka joululeluja! Mun mielestä toisten auttaminen on yksi parhain juttu maailmassa, sitä kannattaa aktiivisesti tehdä! :)



lue lisää Hopesta: http://www.hopeyhdistys.fi/

perjantai 17. lokakuuta 2014

Kaksi eri maailmaa

Huomenna olen menossa jälleen Hengitysliiton Homekokemusasiantuntijuuskoulutukseen ja tänä viikonloppuna mulla on tehtävänä kertoa oma tarinani. Olen siis joutunut pohtimaan aikaa taaksepäin ja miettimään niitä erinäisiä prosesseja mitä sairaus on aiheuttanut. Sairastuminen hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteen on aika lailla samanlainen prosessi kuin aikanaan mulle oli "uskoontulo".

Ensin ihmiset ajatteli, että onko musta tullut hullu ja mitä kaikkea tästä nyt voi seurata ja kuinka mun elämä rajoittuu. Läheisten kanssa piti käydä aika monta keskustelua kuten nytkin on täytynyt käydä. Ja myöntymisen prosessi toisen hyväksi on silti ollut hidas. Ihmiset ovat todella hitaita muuttamaan ajatuksiaan ja ymmärtämään toisen tarpeita. Järkyttävän hitaita. Ja se on ollut välillä äärimmäisen raskasta.

Helpompi kuitenkin oli "tulla uskoon" kuin ilmoittaa olevansa kemikaaliyliherkkä. Samanlaista ulkopuolisuuden tunnetta on saanut käydä läpi. Toisaalta uskonyhteisö oli tiivis kuten nyt myös sairastuneiden verkko. Ulkopuolinen maailma voi tuntua toiselta ulottuvuudelta, siltä että muut elää jossain siellä toisaalla eri ajatuksin. Nyt erotuksena on vain se, että ei oikeesti enää voi palata siihen, missä muut elävät.

Ja samalla tavalla kuin on toivonut ja toivon edelleen, että usko saisi olla jokaisen sydämessä, sitä nyt toivoo, että eri todellisuudet vielä kohtaisivat. Sairastuneet vastaanotettaisiin myös terveiden elämään, sillä tavalla että terveet saisivat luopua pinttyneistä tavoistaan elää hajusteiden keskellä. Todellakin toivon, että samalla tavalla kuin usko voisi synnyttää uutta, niin ajatusmallit hajusteiden maailmassa muuttuisivat. Miksi kaikkea uutta ja erilaista pelätään? Miksi ihmisen on niin vaikea muuttua? Tälläisillä ajatuksilla viikonloppuun.

P.S. Tämä kannattaa lukea: The secret chemicals in perfume are about to be unbottled

tiistai 14. lokakuuta 2014

Mitä jos lopettaisit tai edes vähentäisit?

Tällä viikolla vietetään Allergia- ja astmaliiton tuoksutonta viikkoa! Tälläiset viikot ovat minusta ihania ja luovat toivoa tulevaisuuteen ja siihen, että ehkä jotkin tarvittavat asiat vielä tulevat edes hieman muuttumaan. Viikkoon voi osallistua esimerkiksi ostamalla hajusteetonta pyykinpesuainetta ja tehdä vaikka rohkean päätöksen lopettaa turhien hajusteiden käytön. Voit myös jättää hajuvedet laittamatta tai kahden suihkauksen sijaan voit laittaa vain yhden eli voit vähentää käyttämistä! Monet ihmiset valittavat kun niin kovasti väsyttää ja migreeniä pukkaa ja he saattavat samaan aikaan käyttää vahvasti hajustettuja tuotteita. Sen sijaan, että ostaisin lisää Buranaa päänsärkyihin, kokeilisin vähentää kemikaalikuormaa. Kokeilemisen arvoinen juttu. Viikon aikana voi jakaa myös tietoa! Käy lukemassa ja kuuntelemassa tuttuni Tainan haastattelu Yleltä: Yliherkkä on tuoksujen maailmassa kovilla ja jaa haastattelu myös ystävällesi!

Hyvää tuoksutonta viikkoa kaikille!

P.S. Just kun täällä iloitsin tästä niin huomasin että tänään on lanseerattu TUOKSUVAT NENÄLIINAT Serlalla (nyt hävettää kotikaupungin touhu). Tai on tulossa syksyllä, yleisö saa valita tuoksunsa... Tämä tästä tuoksujen maailmasta nyt vielä sitten puuttuikin. Alamme varomaan mihin niistämme. Tästä uusi ehdokas vuoden turhake kisaan, voittihan sen viime vuonna tuoksuvat muovipussit!

perjantai 29. elokuuta 2014

Luulotautia liikenteessä

Suomen Kuvalehti julkaisi tänään hyvän artikkelin sisäilmasairaista. Käy lukemassa juttu täältä: klik.

Jutussa oli vain taas tutut Sainion (Työterveyslaitoksen lääkäri) sammakot. Tällä kertaa hän muunmuassa syytti sairaiden _kiusaavan_ päättäjiä vaatimalla uusia kouluja ja päiväkoteja. Minusta tuo lause jo kertoo, että tämän henkilön ehkä täytyisi vähän enemmän paneutua tilastoihin koulujen ja päiväkotien kunnosta. Joku voisi hälle lähettää nipun tutkimustuloksia näistä paikoista jossa lapset ja nuoret sairastuu mm. astmoihin, jotka tulee valtiolle lopulta hyvinkin kalliiksi astmalääkkeiden myötä. Työterveyslaitos kun itse on todennut huonon sisäilman vaikuttavan hengitysteihin ja aiheuttavan astmaa. Ristiriitaista viestintää, jollen sanoisi.

Sainio viittaa aina myös kognitiiviseen psykoterapiaan ratkaisuna sisäilmasta sairastuneille. Harmi vaan kun homma on jo tutkittu Tanskassa ja alustavat tulokset näyttää siltä ettei terapialla ole mitään vaikutusta itse oireisiin, vain apua kriisitilanteen käsittelyssä. Ja jokainen sairastunut tietää ettei todellakaan terapia ole vastaus. Olisi tosi helppoa jos olisi. Tietenkään pelkoa ja stressiä ei kannata lietsoa ja ihminen on kokonaisvaltainen, mutta mitä ihmisten juttuja on kuunnellut ja itse todennut, meidän on muutenkin pakko suhtautua mahdollisiin "vaaratilanteisiin" chillisti, ei me muuten jaksettais tätä ollenkaan.

No, Terve Sisäilma osallistui osuvasti tänään Lukiolaisten liiton kampanjaan kiusaamista vastaan tällä kuvalla jota saa jakaa:





tiistai 26. elokuuta 2014

Vaatteiden kemikaalit

Yle oli tehnyt hyvän jutun vaatteiden kemikaaleista otsikolla Vaatteiden kemikaalit voivat tehdä arjesta helvetin (käy lukemassa linkistä). On harmillista, että vaatekauppojen työntekijät voivat sairastua pahastikin. Mulle asia ei tuu millään lailla yllätyksenä. Oon jo pidemmän aikaa todennut, että vaatteiden kemikaalipitoisuuksissa on ihan hurjan paljon eroja. Ja voin toki puhua vain oman nenäni ja käsitykseni mukaan. Mutta mä luotan omaan nenääni. Kaupassa aina haistan vaatteet ennen ostoa, osasta haistaa heti, ettei käry tule lähtemään pesussa (ja että vaate voi olla riski terveydelle) ja ne saakin sitten jäädä kauppaan. Lisäksi monet vaatteet tarvii kuitenkin kotona pestä 60 asteessa kaksi kolme kertaa ennenkuin mun nenä kestää ne.

Sopivien vaatteiden etsiminen ei olekaan helppoa. Nyt en ole muutamaan kuukauteen shoppaillut laisinkaan, syyskuussa oon menossa pitkästä aikaa kierrokselle. Toivottavasti vastaan tulee turvallista tekstiiliä. Ennen olin tosi tarkka tyylistä ja kaiken piti aina mätsätä keskenään, enää ei ole kauheesti vaihtoehtoja moiseen hommaan. Täytyy ostaa sitä mikä on puuvillaa eikä käryä. Keinokuituisiin kun edelleen tarttuu kaikki tuoksut tosi nopeesti ja pesutkaan ei sitten auta. Ja ongelmana on, että harvoja vaatteita löytyy täysin puuvillaisina/pellavaisina/silkkisinä. Oiskin ihanaa, jos joskus tulis vastaan kauppa, missä sais ainoastaan luonnon matskuja ja käryämättömiä vaatteita. Jos löydätte sellasen, niin kertokaa mullekin.

Ja ois ihan mahtavaa, jos joskus kemikaalipäästöt tajuttaisiin laittaa kuriin. Onko pakko luoda paskaa, kun kaiken voisi tehdä paremminkin? Kenenkään terveyttä vaarantamatta. Sairastuneet työntekijät länsimaissa kun ovat vain jäävuoren huippu.

P.S. Lue myös tämä: Myyjille ihottumaa ja hengitysoireita vaatteista

perjantai 22. elokuuta 2014

Sairaa(l)loista

Olen ollut lomalla näemmä blogistakin :) Jospas nyt syksyn myötä lisää juttuja putkahtelisi! Tänään ainakin kerron teille mun sairaalareissusta. Oon nyt ollut jo viikon kotona toipumassa leukaleikkauksesta, joka tehtiin viime keskiviikkona. Edelleen vedän Buranaa ja oon sen myötä vähän pössiksessä, mutta suhteellisen hyvässä kunnossa. Leikkaus jännitti mua etukäteen paljon sairaalan sisäilman takia. Tiedän monia, jotka ovat vakavasti sairastuneet Jyväskylän keskussairaalan vuoksi ja itsekin siellä aiemmin vierailleena tiesin mitä odottaa.

Samuel saattoi mut aamulla sinne ja homma lähti rullaamaan aika nopeasti. Naisten pukuhuoneessa riisuutuessa tuntui siltä, että meitä oltaisiin viemässä kaasusuihkuun (ei ehkä sais verrata mut se mulle tuli mieleen!). En tiedä, mutta tuli hetken aikaa sellainen kauhee paniikki, että mikä näiden oikea aikomus oli, kun kaikki oli hullun tehokasta ja ilmapiiri oli tosi jännittynyt. Odotusaulassa kauneissa sairaalavaatteissa sain sitten impata preoperatiivisen osaston ihania sisäilmoja. Mietin vaan, että miten tämä on mahdollista, että paikan minkä pitäis pelastaa henkiä on tällaisessä kunnossa. Onneksi mulle aika pian annettiin diapami ja se oli sen päivän paras hetki. Mutta diapamipäissään ja tipassa roikkuenkin haistoin käytävillä homeen tuoksahdukset sieltä sun täältä matkalla leikkaussaliin.

Salissa kaikki oli ihan överiystävällisiä ja pian mä olinkin jo unessa. Se nukahtaminen oli aika siisti tunne ja sen reissun kivempia osuuksia. Herääminen oli ihan hanurista ja eka päivä meni aika tosi pöhnässä. Mutta onnekseni sain oman huoneen ja vielä hyvän sellaisen. Huomasin pöhnästä huolimatta, että ilma oli ok, ikkunat sai vielä auki ja hengitysviiksistä sai virkistävää happea. Tosin se letku haisi ihan kamalalle hajusteyliherkän nenään, mutta haju ajan kanssa hälveni. Samuelkin pääsi mua moikkaan ja lopulta löysi mut huoneesta 8, kun olin kivenkovaan väittänyt olevani huoneessa 13. Mulla on edelleen selvä näköhavainto ovesta missä lukee 13 ja mä ajattelen että leikkaus 13. päivänä ja huone 13 ja voi ei! Mutta ei sellaista huonetta ollut koko osastolla. Oma hoitaja sanoikin, että kipulääkkeet mitä sain, oli huumeiksi luokiteltavia, joten... jesh. :D

Oli aikamoinen lykky, että satuin saamaan omaksi hoitajakseni vähiten haisevan ehdokkaan. Sillä niin aataminaikaiselta kuin se kuulostaakin, niin ne hoitajat todellakin tuoksui, toisella oli hiuslakkaa ja toisella vartalovoidetta. Vielä kyselivät mun sairaudesta ja kertoivat avoimesti sen mitä jo haistoinkin. Kouluttamista hajusteettomuuden suhteen tarvittaisiin siis terveydenkin alalla. Voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi! Mutta henkilökunta oli kyllä todella ystävällistä ja tuli sellainen olo, et on meillä aika upeita tyyppejä omilla aloillaan Suomessa! Lääkärikin oli fiksu ja päästi mut kotiin leikkausta seuraavana päivänä kun tiesi sisäilmatilanteen mun kohdalla herkäksi. Erityisjärjestelyillä (omassa huoneessa ei muita potilaita) pärjäsin siis kaikki olosuhteet huomioonottaen ihan hyvin. Nyt vaan jatkan kotona toipumista ja pillillä syömistä. Se on aika hanurista, mutta sentään tehokas dieetti!

Sattumoisin just tällä viikolla julkaistiin juttu myös sairaaloiden kunnosta Suomessa, kannattaa käydä lukemassa täältä. Toivotaan, että Jyväskyläänkin saadaan piakkoin uusi sairaala. Aika turvaton olohan sitä tulee kun tietää ettei oikein sairaalaankaan voisi mennä. Mutta näillä nyt eteenpäin ja keittoja nassuun (ja korvista ulos)!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Muumeilemassa

Meidän kesän ainoa lomareissu suunnattiin Naantalin Muumimaailmaan ja uudelle laivalle Viking Gracelle. Ja oli kyllä huippu reissu! Olen pienestä pitäen halunnut Muumimaailmaan ja mikäs parempaa kuin 30-vuotiaana toteuttaa haave. Olimme matkassa siskoni perheen kanssa ja lasten kanssa reissaaminen on kyllä aika hauskaa! Varsinkin kun ne on ne elämän tärkeimmät lapset <3


 





Naantali on aivan todella kaunis kaupunki. Ihan kuin olisi päätynyt yhtäkkiä ulkomaille! Ilma oli todella raikasta ja nautinkin siitä koko päivän.


Laivalla oli huomioitu lapset todella hyvin. Ohjelmaa oli vaikka minkälaista lapsille karkkibingosta tanssihetkiin. Laiva oli aivan super hyvä nimenomaan sisäilmasta sairastuneelle. Ilmastointi toimi todella hyvin ja imaisi tax-free myymälässä tuoksutetut hajuvedet nopsaan pois. Pärjäsin laivalla huivin kanssa, jota aina sitten ihmisten lähellä vain laitoin nenän eteen. Ei tarvinnut maskissa viettää lomareissua. Ainoa säätö tapahtui allergiahytin kanssa, jonka olimme tilanneet. Siellä oli aivan käsittämätön käry enkä todellakaan olisi voinut siellä yöpyä. Asia hoidettiin kuitenkin erittäin hyvällä asiakaspalvelulla ja saimme vaihdettua hytin vaikkakaan se ei sitten ollut enää allergiahytti. Kuulemma allergiahytin siivonnut siivoja oli käyttänyt hajuvettä ja se oli jäänyt leijailemaan hyttiin. Mutta onneksi laiva ei ollut aivan täynnä ja vaihto onnistui. Saimme hyvitykseksi myös pari drinksulippua ja sehän kelpasi!
 

Oli aivan luksusta syödä "ulkona" pitkästä aikaa ja annokset oli hyviä nam!
 

Kesän terassihetkikin tuli vietettyä Naantalissa ja tällä kertaa ilman tupakan käryjä.

Kannatti lähteä reissuun, vaikkakin oli raskasta palata kotiin ja arkeen. Varsinkin kun tuhannet laskut taas odottivat ja loppukuu mennäänkin taas minimiliekillä. Ja harmittaa todella paljon se kun tietää, että kaikki ei todellakaan voi lähteä risteilemään vaikka se olisi ihan huippu juttu jaksamisen ja virkeyden kannalta. Sitä vaan toivoisi, että Suomi muuttuisi paikaksi jossa edes työssäkäyvät ihmiset pääsisivät välillä myös lomailemaan ja ottamaan rennommin. Jonkun täytyisi muuttua, että tasa-arvoinen elämä olisi kaikille edes Suomessa mahdollista. Edes yhden risteilyn ajan vuodessa. Ja toivotaan, että heinäkuu toisi meille lämpöä niin paljon, että esmes anoppilan nurmikolle pääsisi loikoilemaan ja keräämään uusia voimia!

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannusruno


Juhannuskukat
harmaalla kuistilla
Tuulen vire
lempeänä
poskillamme
Nyt sen tiedämme
kesä on täällä

Maan ja sydämen päällä
lepoa, iloa
pisaroista huolimatta
Ja juuri pisarat
harmaalla kuistillamme
ruokkivat juhannuskukkiamme


Juhannusterveisin, Outi ja Samuel

torstai 19. kesäkuuta 2014

Partytime!

Viime ajat on olleet aika haipakkaa. Jälleen. Mieheni valmistui ja sain viikoksi hyvän päämäärän. Juhliin leipomisen. Olen kyllä sairaslomalla leiponut paljon enemmän ja se onkin ollut mulle yhdenlainen henkireikä. Tällä kertaa tein kaikki makeat ja anoppi huolehti ystävällisesti suolaisista kuten myös katosta juhlille, sillä meille ei voi vieraita oikein kutsua. Onneksi on anoppila! Perinteiset pullat ja kaneliässätkin pääsi tällä kertaa pöytään:



Baileys-kakku oli Kinuskissan ohjeella tehty (kuten suurin osa mun leipomuksista, oon fani), mutta harmillisesti ohje löytyy Kinuskin ekasta kirjasta vaan. 



Mutta Daim-kakun (vasemmalla) tein tällä ohjeella muunneltuna vaan pikkasen Daimille. Ton helpommaks ei oikein kakun teko voi mennä! Ja leipominen on myös kivempaa kera juhlakuoharin:


Mutta ässien kiepsuttelu vaati kyllä hermoja! Mutta kaiken kaikkiaan leipominen on aika jees terapiaa! Ja on mukava nähdä kättensä töitä! Ihminen yleensä tarvitsee sen. Ja sisäilmasta sairastuneet todellakin tarvitsee itselleen harrastuksia jotta elämässä pysyy järki. Harrastakaamme!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Raitista ilmaa

Onpa ihan superhyvä, että on kesä! Vointi on heti paljon parempi. Kun istut koko päivän ulkona auringossa, niin kyllä se näyttää vain hoitavan. Vielä kun olisi oma piha missä istuskella _koko ajan_. Mutta anoppilassa on hengailtu ja metsissä kävelty. Tässä nyt kesän arkikuvia, kun Lyyti jo ajat sitten mut haastoi arkikuviin. Niin tässä viimeisimmiltä päiviltä:






 


Eläköön luonto! Syksyt ja kevääthän on pahoja sisäilmasta sairastuneille, luonnon homeet aiheuttaa osalle myös reagointia. Mutta kesä ainakin mulle on hyvä. Toki on niitä päiviä kun ikkunan avaa ja heti haistaa homeisen ilman ja silloin onkin parempi pysytellä sisällä. Lovely life, mutta eipä anneta sen häiritä! Superkesää kaikille!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tänään se on!

HAJUSTEETON PÄIVÄ HURRAA!

:)

Eilen tehtiin myös mun blogin kävijäennätys, teitä vieraili 1500 lukemassa _mun mielestä_ aika tärkeistä jutuista! Kiitos siitä! Ja kiitos myös Kemikaalicoctailille ja Eevalle, joka tämän vyöryn sai aikaan. Mun tarinasta ja hajusteettomasta päivästä tehtiin juttu ja sen voin lukea tästä. Haastattelu oli mielenkiintoinen prosessi ja se kannatti tehdä! :)

Mutta vielä vinkkejä päivään! Tiskiaineet voi joskus kärtsätä aikalailla ja niille on olemassa hyviä vaihtoehtoja:


Ekoloista ainakin löytyy tuota Hyvää arkea ja Sonettia! Ja päivittäistavarakaupoista LV:n tuotteita. Viimeisen vuoden aikana kauppoihin on alkanut ilmestymään enemmän hajusteettomia tuotteita ja se on ihan tosi hyvä! Käsisaippuana meillä on tätä ja se toimii hyvin:


Biohajoavuus on aina plussaa!

Toivotan teille kaikille oikein hyvää hajusteetonta ja raikkaampaa päivää! Voikaa hyvin!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Puhdasta pyykkiä!

Hajusteeton päivä lähestyy, postaus toka!

Multa on jo monen monet kerrat pyydetty postausta pyykinpesusta ja NYT se tulee. :D Yleinen ajatushan taitaa vieläkin olla, että pyykki ei ole puhdasta, jos se ei tuoksu miltään tuoksulta. Minä taas kääntäisin asian niin ettei pyykki ole puhdasta jos se tuoksuu jollekin kemikaaliselle aineelle. Sillä sittenhän se pyykki on täynnä sitä kemikaalia, eikä se silloin mun mielestä voi olla puhdas. Ja toisaalta juuri kemikaalinen aine voi peittää lian hajua. No, kaikilla on kuitenkin omat mieltymyksensä tuoksujen suhteen. Mutta voisiko toisten elämää helpottaa niin ettei oma pyykki tuoksuisikaan 10 metrin päähän? Lenkkipoluilla mä noin juuri 10 metrin päästä haistan onko pesty pyykit Arielilla vai Omolla. Sitten jos mietitään vaikka koululuokkaa ja että siellä istuu 25 naperoa pestyinä Omoilla niin kemikaalicoctail on aika suuri. Onko lapsia aiheellista pitää voimakkaissa tuoksuissa? Voiko lasten päänsäryt yms. usein johtua vaikka pesuaineista?

Mä en tykkää kauheesti lenkkeillä talojen viertä, koska varsinkin uusista taloista ilmanvaihtokanavia pitkin pyykinpesuaineen hajut tulee mun nenään. Silloin ilma ulkona ei oo enää mulle raikasta. Mutta voiko pyykistä saada edes raikasta? Mun kokemuksen mukaan voi. Ja tässä mä palaan taas mun parhaisiin kavereihin:


Pesuaineeksi soodaa (1 dl koneelliseen) ja huuhteluaineeksi etikkaa. Näin meillä pestiin tosi pitkään, koska en sietänyt edes kaupan hajusteettomia pyykinpesuaineita. Mutta jos kaverit käyttää niitä, niin ne on ihan ok. Erisania suosittelisin kauppojen hyllyjen parhaaksi. Jotkut kaupan tuotteet saattaa silti sisältää tuoksua, vaikka tuotetta kutsutaan sensitiveksi. Myöskin suuri ongelma on se, että hajusteelliset ja hajusteettomat tuotteet asiakaspalautteesta huolimatta säilytetään vierekkäin ja näin hajut voi tarttua helpostikin hajusteettomaan. Mutta jos haluaa superhyvää hajusteetonta pyykinpesuainetta, niin silloin kannattaa tutustua tähän:





Ainoa pyykinpesuaine mitä mä oon kestänyt. Terve Sisäilma ry jälleenmyy näitä tuotteita ja multakin saa vielä pari pönäkkää jos kiinnostaa (ja tiedot myös missä kaupungeissa meidän jakelupisteet on). Hinta on yhdistyksen kautta vain 37 euroa (aina kun saadaan iso kimppatilaus) ja sillä hinnalla pesee 250 koneellista. Eli hajusteellisen pyykinpesuaineen käyttöä ei voi perustella halvemmalla hinnalla. Sooda on myös aika halpaa. Monissa pyykinpesuaineissa on zeoliittia joka ajan kuluessa kerryttää sakkaa pesukoneisiin ja voi aiheuttaa myös tulipalovaaran. Allegron mukana tuleekin koneenpuhdistaja, joka puhdistaa koneen sakasta, tunkkaisista hajuista ja takaa puhtaan raikkaan pyykin. Allegroa voi kokeilla ilmaisiksi 20 pesua ja jos ei ole tyytyväinen, rahat saa takaisin. Mutta ainakin mä olen rakastunut <3 Todella monet hajusteyliherkät ovat tykästyneet tähän tuotteeseen ja se onkin ollut oikea pelastus pyykinpesuun! Mainospuheeksi meni, mutta ei ansiotta! ;)

Pyykki voi tuoksua puhtaalta ja raikkaalta, hieman luonnollisimmilla menetelmillä (myös ekokauppojen valikoimiin kannattaa tutustua)! Aina kannattaa vähän nähdä vaivaa kokeillakseen uusia tapoja arjen asioihin ja samalla ehkä helpottaa muidenkin kuin itsensä elämää :) Toivottavasti innostuitte kokeilemaan uutta! Iloa pyykkivuorten valloittamiseen! :)


P.S. Meinasin unohtaa pesuasteet! Meillä pestään (sairauden sanelemana) lähestulkoon kaikki 60 asteessa ja kuvan pyykit on hoideltu 95 asteessa. Vaatteet kestää useimmiten kovempia pesuja kuin lapuissa ilmoitetaan. Toki esim. villasukkia ei kannata kokeilla 60 lämmöllä ;) Ja mä ekoilen mielummin muussa kuin pyykkien lämpötiloissa! :) Hot on hot!




perjantai 16. toukokuuta 2014

Olemassaolon merkitys

Sairaslomalla ollessani olen joutunut kamppailemaan aika paljon omanarvontunteesta. Se ettei ikäänkuin ole enää hyödyksi työn kautta, on aika raastavaa. Syy sille on varmaan se, että meidät Suomen toivot on kasvatettu niin, että tähtäämme siihen, että saamme tehdä töitä isona. Mikä susta tulee isona on varmaan kautta aikojen suosituin kysymys lapsille. On niin hauska kuulla mitä pikku Pertistä tuleekaan. Eläinlääkäri. Palomies. Myyjä. Mitäs sitten jos Pertistä ei tulekaan mitään isona? Onko koskaan näitä kysymyksiä esittäessä lapselle kerrottu, että tärkeintä ei ole se mitä touhuaa ja toteuttaa vaan se mitä on. Että ylipäänsä on olemassa.

Mun on ollut vaikeaa enää oikeuttaa olemassaoloani, koska en ole töissä. Yritän toki kovasti miettiä, että aika monet keskustelut olen saanut jo lasten ja nuorten kanssa viettää, ehkä niillä oikeasti oli jotain merkitystä. Tietenkin itsekriittisenä ajattelen, että oon monet hommat hoitanut ihan päin seiniä ja näitä ajatuksia on toki ajan saatossa alleviivattukin ilkeiden ihmisten osalta. Se kyllä oli järkyttävää huomata miten ilkeitä ihmisiä työpaikoista löytyy. Ja tääkin asia pitäisi kyllä muistaa nuorille opiskelijoille etukäteen kertoa.

Mutta kun on menettänyt terveytensä niin onneksi asiat saavat myös parempia mittasuhteita. Korvasta sisään, korvasta ulos on parhaimpia neuvoja mitä jo lapsena opetettiin. Ja onneksi vastaan on enimmäkseen tullut upeita tyyppejä, ihan vaan siksi kun ne on mitä on, eikä ees yritä olla jotain enempää. Sitä mäkin yritän edelleen opetella. Olla vaan. Ja uskoa, että mä oon ihan hyvä tyyppi vaikken mitään tekisikään. Ja kyllä mä yks päivä autoin mummon kotiinsa. Ja jos mä olisin ollut töissä, niin ehkä mummo olisi ollut hukassa. Jos mä vielä jaksaisin ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Mutta. Ei kaikella kyllä ole. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö toisinkin voisi olla hyvin. Siihen on pakko luottaa.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Hajusteeton päivä lähestyy!

Pohjoismaiden yhteinen hajusteeton päivä on ihan pian täällä! Siksipä suosittelen teille muutaman postauksen ajan hajusteettomia tuotteita, että voitte vaikka juuri niitä kokeilla 28.5.! Hajusteettomuus on hyväksi kanssaihmisille, mutta myös itsellesi. Turhat kemikaalit on aina turhia kemikaaleja. Toki luonnonkamaakin tuoksutuotteissa onneksi löytyy, mutta ne ei sitten taas sairastuneiden läheisyydessä ole suotavia.

Mutta tässä ekassa osassa mun omat TOP hiustenhoitotuotteet!


Ylöjärvellä valmistetut Simin sensitive tuotteet on todella hyviä ja laadukkaita. Tuotteita saa valikoidusti kampaamoista (Jyväskylässä myy mm. Hyvän ilman kampaamo-parturi Miranna) tai netistä. Päivittäistavarakaupoista saa myös edullisesti LV:n ja Erisanin tuotteita, mulle ne vain eivät sopineet. Ette uskokaan mikä seikkailu on ollut löytää sopivat tuotteet! Dermosilin hiustenhoitotuotteita aion vielä testata!





Ja aina ei tarvitse mennä jääkaappia kauemmas hiustenhoitoon! Kananmuna pienellä määrällä etikkaa on oiva proteiinihoito hiuksille! Ja syväpuhdistuksen hoitaa sooda! Noita mä käytän kaikista herkimpinä päivinä (ja kun haluan saada upean kiillon hiuksiin), luonnon tuotteita parhaimmillaan!

ohje soodapuhdistukseen:
kaada kädelle soodaa
sekoita vettä
iske päähän
hiero
huuhtele
 
ohje kananmunahoitoon (etikan kanssa puhdistava myös, voi tehdä ilman etikkaakin):
sekoita kananmuna tasaiseksi kipossa
lisää puoli teelusikallista etikkaa
iske päähän
anna vaikuttaa
huuhtele

ja SÄIHKY!

Hajusteettomaan päivään voi ilmoittautua täältä! :)




maanantai 28. huhtikuuta 2014

Huhtikuun toinen tervehdys

Olen ollut aika kiireinen touhutuksissa. Olen tehnyt uusia nettisivuja Terve Sisäilma Ry:lle ja toivotaan, että niistä saamme hyvät. Myöskin Hengitysliiton valtakunnallisessa vertaisohjaajakoulutuksessa pyörähdin yksi viikonloppu. Ja taas tajusin, ettei sairastuneita tarvi kauheesti mistään kaivaa, niitähän on kaikkialla. Ja onneksi vielä aktiivisia, jotka tekevät kaikkensa jotta tilanne parantuisi Suomessa. Tänään yksi sairastunut jakoi facebookissa hyvän kuvan, minkä oli tehnyt saikun ratoksi, jaan sen teillekin. Jos ette halua ostaa tuotetta, tiedätte mitä tehdä!


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Lallallaa

Ois niin ihanaa elää normaalia elämää
haaveilla ja suunnitella kaikkea kivaa
ilman rajoituksia

En oo jaksanut tännekään taas kirjoittaa
voimani on mennyt ihmisyyden miettimiseen
sairaana ei sais valittaa
jos semmoista pyytää
niin väittäisin väkivallaksi

Antakaa ihmisten olla sairaita
jos se teitä ahistaa
niin elkää sit välittäkö

Niinä päivinä kun mä en välitä
tai oikeastaan niinä hetkinä päivistä
mä meen kattoon kivoja blogeja
kunnes taas muistan, että minua
se taasen masentaa

En todella tiedä
miten tästä eteenpäin
tai kyllä mulla ois ratkaisuni
mutta Keva ei niitä vain hyväksy

Joten jäänpä siis tähän
elämään hyvin vähän
ja maksamaan teille
kaksi miljoonaa euroa olkaatte hyvä!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Millan tarina

"Mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin? Jos minua olisi varoitettu: pelaa tämä hyvin. Älä altistu."

Todella koskettava ja sisäilmasairauden luonteen tiivistys tässä Millan tarinassa (paina linkkiin).

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Hengitysliiton tuotos

Hengitysliitto julkaisi eilen tuoreen selvityksen sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta. Juttua selvityksestä tämän linkin takana ja itse tutkimus kokonaisuudessaan tämän linkin takana. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Hometta tarjolla koulunpenkillä

Jos joltain on mennyt ohi niin tämän päivän Hesarin jutut kannattaa lukea:
Jopa tuhansia opettajia on home-evakossa
Opettajat kertovat: "Syön lääkkeitä, mutta pystyn opettamaan parakissa"
Homekoulujen oppilaat oireilevat runsaasti Suomessa

Edelliseenkin kirjoitukseeni viitaten, mikä on päättäjien vastaus ongelmaan? Ollaanko me "let it be" Suomi vai asioita kehittävä Suomi? Jatkammeko ihmisten sairastuttamista vai toteutammeko lähimmäisenrakkautta niin, että ihmiset voisivat pysyä terveenä? Kumpaan joukkoon sinä haluaisit kuulua?

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Valoa kohti

Tilasin lääkärin käskystä meille kirkasvalolampun. Tänään se saapui perille ja jäi kyllä valot saamatta. Samuel purki lampun paketista ja mainitsi, että jokin hajuste haisee varjostimessa. Menen nuuhkaisemaan ja mikäs muukaan kuin tuttu pyykinpesuaine & homeenhäivähdys haju sieltä puski nenäonteloihin. Kymmenen sekuntia tästä ja mun ääni lähti meneen. Ja sit mie romahdin. Te ette voi käsittää kuinka tuskallista tää elämä välillä on. Kun ei koskaan voi tietää, missä kosahtaa ja miten kosahtaa. Kaikki menemiset ja ostamiset pitäisi tyystin lopettaa jos ei haluaisi aina väliajoin romahtaa. Ja kaikki pienetkin jutut tuo sen hirveän aallon kaikesta siitä tilanteesta, missä Suomi on. Kaikki ne perheet ja ihmiset, jotka joutuvat menettämään kotejaan ja etsimään kattoa päänsä päälle. Taloudelliset menetykset, työurien katkeaminen, syrjäytyminen ja eristäytyminen. Onneksi selviytymistarinoitakin on, mutta pienissä määrin tähän kaikkeen verrattuna. Ja nyt näistä kaikista asioista kyllä puhutaan mediassa, mutta mitä tekee päättäjät, mitä tekee ne joiden käsissä on lait ja oikeudenmukaisuus?

Eilen lähdin tapani mukaan ajamaan autolla metsää kohden ja pongasin kyltin luontopolusta ja päätin lähteä tutkimaan maastoa. Heti vähän matkaa käveltyäni musta koira tuli tervehtimään mua. Koiran isäntä huuteli koiraa palaamaan, mutta tämäpä ei totellut ja lähdin kävelemään omistajaa kohden. Kysäisin sitten samalla tältä mieheltä, että onko täällä hyvät maastot kävellä ja mies totesi että on toki ja että hänhän voi lähteä näyttämään niitä minulle. No, minäpä sitten lähdin tämän ventovieraan matkaan kun vaikutti harmittomalta kaverilta kera koiransa. Selvisi, että mies asuu lähettyvillä erään järjestön pitämässä asumistukiyksikössä päihdekuntoutujille. Siinä me sitten kävelimme ja turisimme. Ja hieno metsälenkki olikin. Kotona menin koneelle ja etsin tietoa tästä miehen mainitsemasta asumisyksiköstä ja tajusin kuinka monta tällaista yksikköä on olemassa pelkästään jo Jyväskylässä. Siinä asiaa pohdittuani mietin, että miten voi olla, että osasta ihmisiä pidetään todella hyvää huolta ja toista puolen perheetkin lapsineen jätetään telttoihin asumaan. Päihdekuntoutuksessa on vielä saanut jopa itse tehdä valinnan, ottaako sairauteensa hoitoa vastaan, mutta meiltä ei ole edes kysytty, että haluammeko mahdollisesti sairastuttaa itsemme meille vaarallisella myrkyllä ja haluaisimmeko apua siitä tervehtymiseen. KUINKA NÄIN VOI OLLA? Ja koko ajan saan kuulla, että tämä on nyt niin kovin uusi asia! Mutta kun ei edes ole! Ajat sitten sairastuneet ovat ottaneet yhteyksiä eri tahoihin ja päättäjiin ja vaatineet itselleen hoitoa ja hätämajoitusta. Apua ei ole herunut. Diagnoosinumeroa sentäs valmistellaan, mutta ilman sosiaaliturvaa.

Kun tämän kirkasvalolamppu-episodin jälkeen riensin suihkuun ja sieltä väsyneenä istahdin sängylle, ajattelin hetken etten poistu makuuhuoneesta ennen kuin joku lupaa minulle, että homeasiaan puututaan. Suunnittelin nälkälakkoa niin kauan kuin joku päättäjä sanoo, että puolen vuoden päästä on ainakin hätämajoitustilat hankittuna ja sosiaali -ja terveyspuolen ihmisten koulutus valmisteilla. Sain kuitenkin kerättyä voimani UUTEEN TAISTOON. Enkä aio sulkea suutani ennen kuin joku muu aukaisee omansa ja tekee asialle jotakin. Näin tämän ei kuulu jatkua. On aika pistää tälle loppu. Eli seuraavan kerran, kun näet vaikka mun seinällä nimiä keräävän adressin, kirjoita nimesi alle ja jaa se eteenpäin. Puhu sinäkin näistä asioista päättäjille ja eteenpäin. Liity kannattajäseniksi yhdistyksiin (linkit niihin löytyy blogin oikeasta reunasta). Ole auttamassa. Älä vaikene silloin kun tarvitaan ääntä.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kunnat haluavat maksaa miljoonia työntekijöiden sairastuttamisesta?

Lue linkistä mitä Kirkkonummen kunta sai 21 miljoonalla:
"kun ei tulisi työpaikalla koko ajan kipeäksi"
Suomen rakentamisen tilanne on järkyttävä. Tämä on todettu yhä uudestaan ja uudestaan mediassa viime aikoina. Kuinka monta tälläistä uutista me vielä halutaan? Kirkkonummen kunnantalo pääsee huonosti rakennettujen julkistilojen liigaan yhdessä muun muassa Musiikkitalon ja Hämeenlinnan poliisilaitoksen kanssa. Kuinka pian tähän rakentamisen pörssivauhtiin (rakentaminen pörssin eli voittojen ehdoilla) puututaan? Kyseessä on isot rahat, niin varmasti hitaasti, mutta minusta se tekee koko touhusta vielä julmempaa. Kuka haluaa lähteä töihin myrkyttämään itsensä? Minä en ainakaan enää ikinä. Hinta istumisesta neljän seinän sisällä ja koko elämän uusiksi laittaminen on pikkasen liian kova hinta. Mutta onhan täällä sohvalla toki vielä tilaa muillekin ja paikat tullaan varmasti täyttämään tällä menolla.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Outin ihmematka

Mun on ollut vähän vaikeuksia kirjoittaa koko Teneriffan reissusta, koska se tuntuu ihan unelta. Sain kaksi viikkoa olla oma itseni, ilman huonoa oloa ja se kokemus meni aika syvälle. Kun pariin vuoteen ei ole kokenut oloaan hyväksi ja ajatus ei ole oikein kulkenut, niin nyt en usko tapahtumaa todeksi ollenkaan. :D Olin aiemmin kuullut hehkutuksia Kanarian saarista ja kuinka monella altistuneella olo on parantunut, mutta en olisi koskaan uskonut eron olevan noin suuri. Ja mulla vaikutus oli vielä hirmu nopea, mikä ehkä kertoo siitä, että tilanteeni olisi hyvinkin korjattavissa. No mutta, tässä teille nyt jotain raporttia Puerto de la Cruzista ja ehkä vinkkiäkin matkalle jos joku muukin haluaa hetken elää helpommin tai lähteä pitemmällekin tervehtymislomalle.




Lentomatkat kumpaankin suuntaan oli aika hirveitä. Onneksi sain pyytämällä kuitenkin rivin, missä ei muita ihmisiä ollut. Menomatkalla olisin joutunut ensin istumaan sellaisen perheen taakse, mistä jo terminaalissa haistoin vahvan homeen, mutta onneksi sain vaihdettua vielä rivin paikkaa lentoemäntien avustuksella. Maskin ja matkailmanpuhdistimen kanssa pystyi altistumista lieventämään, mutta olihan se happi aika heikolla silti. Tulomatkalla vielä Finnairin lentoemännät mainosti hajuvesiä ja kuinka niistä saa hajunäytteitä halutessaan. Aivan älytöntä, että yläilmoissa muutenkin huonossa sisäilmassa lisäillään vielä synteettisiä hajuja vaikka matkustajissa on astmaatikkoja ja aika moni ilman hajusteyliherkkyyksiä voi saada hajuvesistä migreeniä. Avauduinkin tästä lentoemännille ja he lupasivat ettei mun lähellä niitä esittele, mutta rahavirran takia näin täytyy tehdä. :D Voi hyväääää päiväää sanon minä! Aikamoista terveysriskiä vedellään yläilmoissa rahan takia.



Olin varannut lennon ja hotellin erikseen, koska kaikki nopeat lähdöt oli jo myyty Teneriffalle. Olin Bookingista katsonut mielestäni parhaan hotellin ja tehnyt varauksen. Olin myös saanut suosituksia hyvistä hotelleista, mutta ne kaikki oli loppuunmyyty. Kun saavuin paikalle, niin kuvat netissä ja todellisuus oli aika eri maata. Pienen pieni huone oli ensimmäisessä kerroksessa, ja haisi maahomeelle. Olin varautunut siihen, että jos huone on huono, nukun parvekkeella, mutta huoneessa olikin vain terassi ja sinne oli avoin käynti kaikilta (ensi kerralla täytyy varmistaa, että huone ei ole ykköskerroksessa). Tiesin heti, että tulisin todella kipeäksi siinä huoneessa ja hotellilla ei ollut vaihtaa parempaan huoneeseen. Laitoin hätäviestin Päiville, jonka yhteystiedot olin saanut mm. keuhkolääkäriltäni. :D Päivi ja hänen miehensä Mara ystävällisesti majoittivat minut ensimmäiseksi yöksi omaan kotiinsa.



Sunnuntaina sitten kiersimme hotellista hotelliin kysymässä vapaita huoneita, mutta missään ei ollut tilaa. Olin lievästi jo paniikissa ja valmiina paluulentoon aiemmin, mutta sitten onneksi törmäsimme yhteen Teneriffa-aktiiviin ja hän lähti vielä kanssamme etsimään hotellia. Minä ja Päivi mentiin tässä välissä syömään ja olimme jo vähän luovuttamisfiiliksissä, mutta pelastava enkelimme jatkoi vielä etsintää ja viimein saimme hyviä uutisia! Teneriffa Vingissä oli tilaa! Lopulta hotelli tuli paljon halvemmaksikin ja oli kätevän lähellä rantaa! Pintahometta kylpyhuoneessa oli, mutta sen kanssa pärjäsin. Isoin harmi hotellissa oli tupakoitsijat, joita ei pääse kyllä missään karkuun. Lopulta totuin aina ramppaamaan ikkunaa ja ovia sulkemaan heti kun kuulin pelkästään sytkärin äänen. :D Mutta kyllä kokonaan savuttomille hotelleille olisi tilausta. Ja tupakoitsijat ei varmaan millään ymmärrä kuinka heidän savukehetkensä saattaa pilata toisten elämää. Ja tuntui niin kurjalta, että maailman parasta ilmastoa omaehtoisesti pilattiin tupakoimalla.


 Matkakassaa säästyy kun voi myös tehdä itse osan ruuista. Hintataso ruokakaupassa oli selkeästi edullisempi kuin Suomessa.

Mukaan kannatti ottaa omat hajusteettomat lakanat ja makuupussi. Ja sängynkin raahasin parvekkeen oven eteen paremmille hapille.

Säät ei ihan hirveesti mua suosineet, bikinipäiviä oli vain muutama, mutta niistä nautin senkin edestä! Ja pääasiahan oli, että sain olla ulkona. Kuntoni kohosi ihan älyttömästi, alkupäivinä en päässyt edes portaita alas kun jalkoihin sattui niin paljon, mutta loppumatkasta tepastelin ne jo ihan vaivatta! Pystyin myös käymään kaupoilla, kahviloissa ja ravintoloissa suhteellisen normaalisti. Kaikkiin paikkoihin kun oli ulko-ovet koko ajan auki. Jos jossain haisi jokin hajuste, niin sitten vaihdoin vain paikkaa. Kaupoilta löytyi myös paljon helpommin puuvillaisia tuotteita verrattuna viskoosivillityksen Suomeen. Ostinkin vaatteita koko vuoden edestä, koska hinnat tietty oli edullisempia. Muutama kaunis korukin lähti matkaan. Oli aika virkistävää tehdä kaikkea sitä mitä ennenkin pystyi tekemään ongelmitta.





Sain tutustua moniin huipputyyppeihin matkalla ja päädyin myös pelaamaan petankkia ja mölkkyä muiden suomalaisten kanssa. Teneriffaseura on tosi aktiivinen ja yksin ei saarella kyllä tarvitse aikaa viettää. Oli myös upeaa tutustua Päiviin, joka tosiaan on perustanut Keski-Suomen Hengitysyhdistyksen vertaistukiryhmän sisäilmasta sairastuneille. Tästä vertaistukiryhmästä sain varsinkin sairauden alussa ison avun. Oli siis hauskaa tutustua Päiviin ja kuulla kuinka mm. meri-ilmasto on häntä auttanut. Se antoi voimaa siihen, että tästä voisin minäkin vielä selvitä parempaan kuntoon. Ja tietenkin se myös turhauttaa, että me vakavasti sisäilmasta sairastuneet olemme ikäänkuin olosuhteiden armoilla Suomessa ja riittävää apua ei yhteiskunnalta tipu. Mutta ehkä vielä joskus! Nään silmissäni vuokra hirsirivitalon, missä ihmiset saisivat kuntoutua rauhassa, tehdä heille sopivia töitä ja aina välillä ostaa lentolipun terveyslomalle etelään. Se olisi upeaa. Ja oon niin kiitollinen, että sain edes kaksi viikkoa hengähtää kaikesta tästä. Kiitos ajatuksin ja rukouksin mun matkaani muistaneet!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Linkkivinkkiä!

Loppuraporttia Teneriffan reissusta on pian tulossa, mutta sitä ennen linkkaan teille hyvän luentomateriaalin Ruotsin SBS-potilaiden hoidosta. Viime aikoinahan Työterveyslaitoksen lääkäri Sainio on väläytellyt mitä oudompia lausuntoja sisäilmasairaista. Linkissä on hyvät arviot myös joukkohysterian kumoamiseen yhtyedessä sisäilmasairaisiin.
Käyppä katsomassa:

http://www.kominmiljo.eu/Stenberg

perjantai 17. tammikuuta 2014

HOLA!

En ole kerennyt viime aikoina päivittämään blogia, koska mulla on ollut tärkeätä hommaa! Oon juossut esim. matkalaukkuostoksilla ja apteekissa about kymmenen kertaa! Kun luet tätä juttua, oon luultavasti jo lentokoneessa tai jo Teneriffan auringon alla!! TERVEYSLOMA ALKAKOON! Meille tuli tammikuussa vastaan ihan ihme tilanne, meillä olikin rahaa. Kai köyhyydessä opittu säästäminen tuottaa vihdoin tulosta :D

Monet homealtistuneet ovat saaneet hyötyä Kanarian lomista, sillä siellä on erityisen kostea ja suolainen ilma. Keuhkot kiittää. Ja mä meen nyt testaan kuinka ne saaret sopisi mulle ja jos ok, niin jatkossa voitaisiin mennä sinne pitemmäksikin aikaa jos mun terveys ei lähe nousukiitoon ja työasiat järjesty. Koska oon nyt tajunnut ettei mitään tapahdu jos ei mitään yritä! Ja terveys nyt eniten tarvii huoltoa! Koska takana on kyllä ihan sairaan raskas syksy. Ja meno ei niinkun tunnu kauheasti kohenevan. Niin jos nyt joku kohenis raikkaissa tuulissa. Ja joo, Samuel jää kotiin. Sillä on peliloma. Se on innoissaan.

Mä olen tästä reissusta vähän kauhuissani, mutta ei saa pelätä ja sitä rataa. Ja muuta järkevää en nyt keksi, oon ihan uupunut kaikesta pakkauksesta ja neljältä soi kello. Voi apua! Ei muutakun ADIOOOOOS!

P.S. Lentoliput ees taas makso 135 ekee, tulkaa perässä!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Piip päivät

Mulla on ollut takana viimeviikkoina flunssista huolimatta aika hyviä päiviä. Silleen keveitä, ilman huonoa oloa ja oon jaksanut kotonakin tehdä vaikka mitä. Hyvien jaksojen jälkeen huonot hetket tuntuu aina vaan paljon pahemmilta. Olin keskiviikkona altistuksessa ja mulla on pari päivää taas ollut ihan piiip piiiiip piiiiiip paha olo. Meinaa pää taas räjähtää tähän oloon. Eilisen vielä jaksoin, mutta kun tuntuu taas muutaman päivän palautusjaksolta, niin ei meinaa millään jaksaa. Nyt en liiku minnekään ja käsken EIKU pyydän miestä siivoamaan ja itse vaan lepään oksennusolon pois. Oi ollos ensviikko parempi (ja kylmempi!!!!), jotta mun suuret suunnitelmatkin toteutuisi! Onneksi ehkä on tosi hyvää tulossa ja sitä mä niiiiiiiin odotan ja pidän teidät sit ajan tasalla! Pus och kram kaikesta huolimatta!

torstai 9. tammikuuta 2014

Hirsisiä päätöksiä

Pudasjärvi saa viikon ISON PLUSSAN!

Päätös uudesta hirsikoulusta (käy lukemassa linkistä koko juttu)

Mun piti heti googlata kunta missä on jo hirsinen päiväkoti ja koulukin tulossa. Täällä oltais heti muuttovalmiina sellaiseen kuntaan! Oulun lähettyviltä löytyi, oiskohan niillä korkeuksilla jo paremmat pohjoisen tuulet? ;)