Mun on ollut vähän vaikeuksia
kirjoittaa koko Teneriffan reissusta, koska se tuntuu ihan unelta.
Sain kaksi viikkoa olla oma itseni, ilman huonoa oloa ja se kokemus
meni aika syvälle. Kun pariin vuoteen ei ole kokenut oloaan hyväksi
ja ajatus ei ole oikein kulkenut, niin nyt en usko tapahtumaa todeksi
ollenkaan. :D Olin aiemmin kuullut hehkutuksia Kanarian saarista ja
kuinka monella altistuneella olo on parantunut, mutta en olisi
koskaan uskonut eron olevan noin suuri. Ja mulla vaikutus oli vielä
hirmu nopea, mikä ehkä kertoo siitä, että tilanteeni olisi
hyvinkin korjattavissa. No mutta, tässä teille nyt jotain raporttia Puerto de la Cruzista
ja ehkä vinkkiäkin matkalle jos joku muukin haluaa hetken elää
helpommin tai lähteä pitemmällekin tervehtymislomalle.
Lentomatkat kumpaankin suuntaan oli
aika hirveitä. Onneksi sain pyytämällä kuitenkin rivin, missä ei
muita ihmisiä ollut. Menomatkalla olisin joutunut ensin istumaan
sellaisen perheen taakse, mistä jo terminaalissa haistoin vahvan
homeen, mutta onneksi sain vaihdettua vielä rivin paikkaa
lentoemäntien avustuksella. Maskin ja matkailmanpuhdistimen kanssa
pystyi altistumista lieventämään, mutta olihan se happi aika heikolla
silti. Tulomatkalla vielä Finnairin lentoemännät mainosti
hajuvesiä ja kuinka niistä saa hajunäytteitä halutessaan. Aivan
älytöntä, että yläilmoissa muutenkin huonossa sisäilmassa
lisäillään vielä synteettisiä hajuja vaikka matkustajissa on
astmaatikkoja ja aika moni ilman hajusteyliherkkyyksiä voi saada
hajuvesistä migreeniä. Avauduinkin tästä lentoemännille ja he
lupasivat ettei mun lähellä niitä esittele, mutta rahavirran takia
näin täytyy tehdä. :D Voi hyväääää päiväää sanon minä!
Aikamoista terveysriskiä vedellään yläilmoissa rahan takia.
Olin varannut lennon ja hotellin
erikseen, koska kaikki nopeat lähdöt oli jo myyty Teneriffalle.
Olin Bookingista katsonut mielestäni parhaan hotellin ja tehnyt
varauksen. Olin myös saanut suosituksia hyvistä hotelleista, mutta
ne kaikki oli loppuunmyyty. Kun saavuin paikalle, niin kuvat netissä
ja todellisuus oli aika eri maata. Pienen pieni huone oli
ensimmäisessä kerroksessa, ja haisi maahomeelle. Olin varautunut
siihen, että jos huone on huono, nukun parvekkeella, mutta huoneessa
olikin vain terassi ja sinne oli avoin käynti kaikilta (ensi kerralla täytyy varmistaa, että huone ei ole ykköskerroksessa). Tiesin heti,
että tulisin todella kipeäksi siinä huoneessa ja hotellilla ei ollut vaihtaa parempaan huoneeseen. Laitoin hätäviestin
Päiville, jonka yhteystiedot olin saanut mm. keuhkolääkäriltäni.
:D Päivi ja hänen miehensä Mara ystävällisesti majoittivat minut ensimmäiseksi
yöksi omaan kotiinsa.
Sunnuntaina sitten kiersimme hotellista
hotelliin kysymässä vapaita huoneita, mutta missään ei ollut
tilaa. Olin lievästi jo paniikissa ja valmiina paluulentoon
aiemmin, mutta sitten onneksi törmäsimme yhteen Teneriffa-aktiiviin
ja hän lähti vielä kanssamme etsimään hotellia. Minä ja Päivi
mentiin tässä välissä syömään ja olimme jo vähän
luovuttamisfiiliksissä, mutta pelastava enkelimme jatkoi vielä
etsintää ja viimein saimme hyviä uutisia! Teneriffa Vingissä oli
tilaa! Lopulta hotelli tuli paljon halvemmaksikin ja oli kätevän
lähellä rantaa! Pintahometta kylpyhuoneessa oli, mutta sen kanssa
pärjäsin. Isoin harmi hotellissa oli tupakoitsijat, joita ei pääse
kyllä missään karkuun. Lopulta totuin aina ramppaamaan ikkunaa ja ovia sulkemaan heti kun kuulin pelkästään sytkärin äänen. :D
Mutta kyllä kokonaan savuttomille hotelleille olisi tilausta. Ja
tupakoitsijat ei varmaan millään ymmärrä kuinka heidän
savukehetkensä saattaa pilata toisten elämää. Ja tuntui niin
kurjalta, että maailman parasta ilmastoa omaehtoisesti pilattiin
tupakoimalla.
Matkakassaa säästyy kun voi myös tehdä itse osan ruuista. Hintataso ruokakaupassa oli selkeästi edullisempi kuin Suomessa.
Mukaan kannatti ottaa omat hajusteettomat lakanat ja makuupussi. Ja sängynkin raahasin parvekkeen oven eteen paremmille hapille.
Säät ei ihan hirveesti mua suosineet,
bikinipäiviä oli vain muutama, mutta niistä nautin senkin edestä!
Ja pääasiahan oli, että sain olla ulkona. Kuntoni kohosi ihan
älyttömästi, alkupäivinä en päässyt edes portaita alas kun
jalkoihin sattui niin paljon, mutta loppumatkasta tepastelin ne jo
ihan vaivatta! Pystyin myös käymään kaupoilla, kahviloissa ja
ravintoloissa suhteellisen normaalisti. Kaikkiin paikkoihin kun oli
ulko-ovet koko ajan auki. Jos jossain haisi jokin hajuste, niin
sitten vaihdoin vain paikkaa. Kaupoilta löytyi myös paljon
helpommin puuvillaisia tuotteita verrattuna viskoosivillityksen
Suomeen. Ostinkin vaatteita koko vuoden edestä, koska hinnat
tietty oli edullisempia. Muutama kaunis korukin lähti matkaan. Oli
aika virkistävää tehdä kaikkea sitä mitä ennenkin pystyi tekemään
ongelmitta.
Sain tutustua moniin huipputyyppeihin matkalla ja päädyin myös pelaamaan petankkia ja mölkkyä muiden suomalaisten kanssa. Teneriffaseura on tosi aktiivinen ja yksin ei saarella kyllä tarvitse aikaa viettää. Oli myös upeaa tutustua Päiviin, joka
tosiaan on perustanut Keski-Suomen Hengitysyhdistyksen
vertaistukiryhmän sisäilmasta sairastuneille. Tästä
vertaistukiryhmästä sain varsinkin sairauden alussa ison avun. Oli
siis hauskaa tutustua Päiviin ja kuulla kuinka mm. meri-ilmasto on häntä auttanut. Se antoi voimaa siihen, että
tästä voisin minäkin vielä selvitä parempaan kuntoon. Ja tietenkin se myös
turhauttaa, että me vakavasti sisäilmasta sairastuneet olemme ikäänkuin olosuhteiden armoilla Suomessa
ja riittävää apua ei yhteiskunnalta tipu. Mutta ehkä vielä
joskus! Nään silmissäni vuokra hirsirivitalon, missä ihmiset saisivat
kuntoutua rauhassa, tehdä heille sopivia töitä ja aina välillä
ostaa lentolipun terveyslomalle etelään. Se olisi upeaa. Ja oon
niin kiitollinen, että sain edes kaksi viikkoa hengähtää kaikesta
tästä. Kiitos ajatuksin ja rukouksin mun matkaani muistaneet!
