perjantai 29. elokuuta 2014

Luulotautia liikenteessä

Suomen Kuvalehti julkaisi tänään hyvän artikkelin sisäilmasairaista. Käy lukemassa juttu täältä: klik.

Jutussa oli vain taas tutut Sainion (Työterveyslaitoksen lääkäri) sammakot. Tällä kertaa hän muunmuassa syytti sairaiden _kiusaavan_ päättäjiä vaatimalla uusia kouluja ja päiväkoteja. Minusta tuo lause jo kertoo, että tämän henkilön ehkä täytyisi vähän enemmän paneutua tilastoihin koulujen ja päiväkotien kunnosta. Joku voisi hälle lähettää nipun tutkimustuloksia näistä paikoista jossa lapset ja nuoret sairastuu mm. astmoihin, jotka tulee valtiolle lopulta hyvinkin kalliiksi astmalääkkeiden myötä. Työterveyslaitos kun itse on todennut huonon sisäilman vaikuttavan hengitysteihin ja aiheuttavan astmaa. Ristiriitaista viestintää, jollen sanoisi.

Sainio viittaa aina myös kognitiiviseen psykoterapiaan ratkaisuna sisäilmasta sairastuneille. Harmi vaan kun homma on jo tutkittu Tanskassa ja alustavat tulokset näyttää siltä ettei terapialla ole mitään vaikutusta itse oireisiin, vain apua kriisitilanteen käsittelyssä. Ja jokainen sairastunut tietää ettei todellakaan terapia ole vastaus. Olisi tosi helppoa jos olisi. Tietenkään pelkoa ja stressiä ei kannata lietsoa ja ihminen on kokonaisvaltainen, mutta mitä ihmisten juttuja on kuunnellut ja itse todennut, meidän on muutenkin pakko suhtautua mahdollisiin "vaaratilanteisiin" chillisti, ei me muuten jaksettais tätä ollenkaan.

No, Terve Sisäilma osallistui osuvasti tänään Lukiolaisten liiton kampanjaan kiusaamista vastaan tällä kuvalla jota saa jakaa:





tiistai 26. elokuuta 2014

Vaatteiden kemikaalit

Yle oli tehnyt hyvän jutun vaatteiden kemikaaleista otsikolla Vaatteiden kemikaalit voivat tehdä arjesta helvetin (käy lukemassa linkistä). On harmillista, että vaatekauppojen työntekijät voivat sairastua pahastikin. Mulle asia ei tuu millään lailla yllätyksenä. Oon jo pidemmän aikaa todennut, että vaatteiden kemikaalipitoisuuksissa on ihan hurjan paljon eroja. Ja voin toki puhua vain oman nenäni ja käsitykseni mukaan. Mutta mä luotan omaan nenääni. Kaupassa aina haistan vaatteet ennen ostoa, osasta haistaa heti, ettei käry tule lähtemään pesussa (ja että vaate voi olla riski terveydelle) ja ne saakin sitten jäädä kauppaan. Lisäksi monet vaatteet tarvii kuitenkin kotona pestä 60 asteessa kaksi kolme kertaa ennenkuin mun nenä kestää ne.

Sopivien vaatteiden etsiminen ei olekaan helppoa. Nyt en ole muutamaan kuukauteen shoppaillut laisinkaan, syyskuussa oon menossa pitkästä aikaa kierrokselle. Toivottavasti vastaan tulee turvallista tekstiiliä. Ennen olin tosi tarkka tyylistä ja kaiken piti aina mätsätä keskenään, enää ei ole kauheesti vaihtoehtoja moiseen hommaan. Täytyy ostaa sitä mikä on puuvillaa eikä käryä. Keinokuituisiin kun edelleen tarttuu kaikki tuoksut tosi nopeesti ja pesutkaan ei sitten auta. Ja ongelmana on, että harvoja vaatteita löytyy täysin puuvillaisina/pellavaisina/silkkisinä. Oiskin ihanaa, jos joskus tulis vastaan kauppa, missä sais ainoastaan luonnon matskuja ja käryämättömiä vaatteita. Jos löydätte sellasen, niin kertokaa mullekin.

Ja ois ihan mahtavaa, jos joskus kemikaalipäästöt tajuttaisiin laittaa kuriin. Onko pakko luoda paskaa, kun kaiken voisi tehdä paremminkin? Kenenkään terveyttä vaarantamatta. Sairastuneet työntekijät länsimaissa kun ovat vain jäävuoren huippu.

P.S. Lue myös tämä: Myyjille ihottumaa ja hengitysoireita vaatteista

perjantai 22. elokuuta 2014

Sairaa(l)loista

Olen ollut lomalla näemmä blogistakin :) Jospas nyt syksyn myötä lisää juttuja putkahtelisi! Tänään ainakin kerron teille mun sairaalareissusta. Oon nyt ollut jo viikon kotona toipumassa leukaleikkauksesta, joka tehtiin viime keskiviikkona. Edelleen vedän Buranaa ja oon sen myötä vähän pössiksessä, mutta suhteellisen hyvässä kunnossa. Leikkaus jännitti mua etukäteen paljon sairaalan sisäilman takia. Tiedän monia, jotka ovat vakavasti sairastuneet Jyväskylän keskussairaalan vuoksi ja itsekin siellä aiemmin vierailleena tiesin mitä odottaa.

Samuel saattoi mut aamulla sinne ja homma lähti rullaamaan aika nopeasti. Naisten pukuhuoneessa riisuutuessa tuntui siltä, että meitä oltaisiin viemässä kaasusuihkuun (ei ehkä sais verrata mut se mulle tuli mieleen!). En tiedä, mutta tuli hetken aikaa sellainen kauhee paniikki, että mikä näiden oikea aikomus oli, kun kaikki oli hullun tehokasta ja ilmapiiri oli tosi jännittynyt. Odotusaulassa kauneissa sairaalavaatteissa sain sitten impata preoperatiivisen osaston ihania sisäilmoja. Mietin vaan, että miten tämä on mahdollista, että paikan minkä pitäis pelastaa henkiä on tällaisessä kunnossa. Onneksi mulle aika pian annettiin diapami ja se oli sen päivän paras hetki. Mutta diapamipäissään ja tipassa roikkuenkin haistoin käytävillä homeen tuoksahdukset sieltä sun täältä matkalla leikkaussaliin.

Salissa kaikki oli ihan överiystävällisiä ja pian mä olinkin jo unessa. Se nukahtaminen oli aika siisti tunne ja sen reissun kivempia osuuksia. Herääminen oli ihan hanurista ja eka päivä meni aika tosi pöhnässä. Mutta onnekseni sain oman huoneen ja vielä hyvän sellaisen. Huomasin pöhnästä huolimatta, että ilma oli ok, ikkunat sai vielä auki ja hengitysviiksistä sai virkistävää happea. Tosin se letku haisi ihan kamalalle hajusteyliherkän nenään, mutta haju ajan kanssa hälveni. Samuelkin pääsi mua moikkaan ja lopulta löysi mut huoneesta 8, kun olin kivenkovaan väittänyt olevani huoneessa 13. Mulla on edelleen selvä näköhavainto ovesta missä lukee 13 ja mä ajattelen että leikkaus 13. päivänä ja huone 13 ja voi ei! Mutta ei sellaista huonetta ollut koko osastolla. Oma hoitaja sanoikin, että kipulääkkeet mitä sain, oli huumeiksi luokiteltavia, joten... jesh. :D

Oli aikamoinen lykky, että satuin saamaan omaksi hoitajakseni vähiten haisevan ehdokkaan. Sillä niin aataminaikaiselta kuin se kuulostaakin, niin ne hoitajat todellakin tuoksui, toisella oli hiuslakkaa ja toisella vartalovoidetta. Vielä kyselivät mun sairaudesta ja kertoivat avoimesti sen mitä jo haistoinkin. Kouluttamista hajusteettomuuden suhteen tarvittaisiin siis terveydenkin alalla. Voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi! Mutta henkilökunta oli kyllä todella ystävällistä ja tuli sellainen olo, et on meillä aika upeita tyyppejä omilla aloillaan Suomessa! Lääkärikin oli fiksu ja päästi mut kotiin leikkausta seuraavana päivänä kun tiesi sisäilmatilanteen mun kohdalla herkäksi. Erityisjärjestelyillä (omassa huoneessa ei muita potilaita) pärjäsin siis kaikki olosuhteet huomioonottaen ihan hyvin. Nyt vaan jatkan kotona toipumista ja pillillä syömistä. Se on aika hanurista, mutta sentään tehokas dieetti!

Sattumoisin just tällä viikolla julkaistiin juttu myös sairaaloiden kunnosta Suomessa, kannattaa käydä lukemassa täältä. Toivotaan, että Jyväskyläänkin saadaan piakkoin uusi sairaala. Aika turvaton olohan sitä tulee kun tietää ettei oikein sairaalaankaan voisi mennä. Mutta näillä nyt eteenpäin ja keittoja nassuun (ja korvista ulos)!