maanantai 16. marraskuuta 2015

Tilitys

Nyt saatte kerrankin tilityksen, sellaisen mitkä yleensä jätän väliin. Mutta alkaa olemaan mitta täynnä. Elän nyt paratiisisaarella, puhtaissa ilmoissa... Mutta ihmiset osaavat tehdä tästäkin paikasta helvetin. Täällä tupakoi joka kolmas vastaantulija, kuljen huivin kanssa joten kadulla selviän hengittämättä aina muutaman metrin. Mutta kahviloissa ja ravintoloissa käynti on alkanut käymään vaikeaksi, sillä vaikka kuinka huolellisesti skannaat vierustoverit mahdollisen tupakoinnin kannalta, niin aina joku jaksaa kaivaa sen röökinsä esille ja yhtään ympärille katsomatta. Olen saanut astmakohtauksia näissä tilanteissa ja vedellyt iloisesti piippua. Nyt jatkossa aionkin olla tosi tiukkana ja ilmoittaa heti, että siinähän et tupakoi. Tosin yhdeltä sain jo espanjalaiset huutopaskat päälleni. Mutta miksi ihmeessä kahvilassa terassilla täytyy saada polttaa? Baaritkin ymmärrän, mutta kahvilat joissa on pääasiallisena asiakkaina vanhukset, eilen meinasi yksi mummokin tukehtua mun kanssa savuun.

Toinen ongelma täällä on parfyymit. Asun neljännessä kerroksessa ja äskenkin taas pöllähti miesten voimakas parfyymi mun parvekkeelle ja mun nenästä alkoi vuotaan verta. Oikeesti, neljännen kerroksen parvekkeelle! Mä laitan Allergia- ja astmaliitolle viestiä, että voisikohan niiden julisteita saada espanjaksi ja alan levittään propagandaa. Oikeesti, kuinka tyhmä voi ihminen olla. Maailman paras ja terveellisin ilma ja sitten halutaan myrkyttää itsensä ja toisensa. Saisko lipun johonkin toiselle planeetalle? Sitten vois olla mahdollisuus elää rauhassa, ilman ilmatilan rosvoajia. Työtä on vielä jäljellä ja työ jatkukoon myös ärtymyksen voimalla.

P.S. Muuten voin täällä jo paremmin Suomen eloon verrattuna, kun vain istun meren rajassa ja valitsen paikkani tuulen mukaisesti tupakoihijoiden nähden.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Terveiset auringosta

Helou, mun kesäni on jatkunut ja kirjoittelen tätä nyt meren rannalta Teneriffalta! Oon ollut täällä jo kohta kolmisen viikkoa ja tarkoitus on palata vasta uudeksi vuodeksi takaisin Suomeen. On ollut niin hektistä, että nyt vasta kerkesin tänne kirjoittelemaan. Olen nyt paremmassa kunnossa, mutta alku oli rankka. Otin kämpän missä ennenkin oli sisäilmasairas pärjännyt, mutta kun mä saavuin paikalle oli kaappiin jätetty huonetuoksurasia. Lisäksi mulla oli tullessa vielä flunssaa päällä, niin keuhkot otti hittiä aikalailla. Mutta eliminoinnin ja vuokranantajan haettua haisevat tekstiilit pois, tilanne parantui. Eihän täällä mikään talo täydellinen ole ja tänne ei kyllä kannata kovin huonossa kunnossa lähteä yksinään, mielummin sitten matkanjärjestäjän kautta aluksi. Mutta rannalla on hyvä olla ja oon saanut jo kuntoani nostettua. Ja täällä on myös ystäviä ja tuttuja niin ihan yksin ei tarvitse palloilla. Samuel tulee perässä joulukuussa ja saadaan viettää vielä pitämätön häämatka. Olen aloittanut myös lapsille suunnatun matkablogin, joka on nyt ykkösprioriteetti jotta siskon lapset voivat lukea kuulumisia täältä. Se löytyy osoitteesta: http://hulahamsteri.blogspot.fi Aikuisetkin saa liittyä mukaan Huliksen seikkailuihin! Alla olevien kuvien myötä paljon terveisiä uusista tuulista!




lauantai 19. syyskuuta 2015

Kesämuistoja

Vaikka mennään jo syksyssä ja ulkohomeiden maailmoissa, laitan muutama kuvan vielä kesästä. Sillä kesällä oli ihanaa. Olin paljon paremmassa kunnossa ja sain nostettua kuntoakin. Mutta nyt kaikki onkin sitten romahtanut ja niin sisällä kuin ulkonakin olo on vaikeaa. Nykyään pystyy seuraamaan ulkohomeiden tilannetta Forecan siitepölytiedotteesta. Ihan hienoa, että jossain ymmärretään meidän arki ja halutaan auttaa siinä. Vaikka toki samat arviot oon aina tehnyt kun jälkikäteen noita tarkistanut. Hienoa olla näin toimiva mittari :D Mutta, edelleen, tämä syksyinen arki on sieltä ja syvältä. Joten mennään siis kesämuistoihin:



Mökillä olo oli mahtavaa, sain jopa aloitettua kirjan lukemisen. En pitkään aikaan ollut päässyt rentoutumaan yhtä tehokkaasti, vaikka reissu ei mennytkään ihan niin kuin suunniteltiin. Mutta kyllä Päijänne on yksi iso ilmanputsari. Raikas tuuli hoiti.


Juhannus vietettiin järven rannalla lettuja syöden. Kokon aikaan piti lähteä tosin kotiin kun se oli mulle vähän liikaa.


Kauimmainen kesälomareissu oli Tampereelle rippijuhliin. Oli mukava nähdä sukulaisia, vaikka me juhlimmekin vain pihan puolella. Kummilapsen perhettäkin oli kiva nähdä kesällä, taiteltiin Samuel asfalttiin:


Luontoa ihmettelin varmaan enemmän kuin mikään kesä. Meillä on kaunis maa.





Kun kesä voiskin olla ikuinen. Mutta mulla on kyllä ratkaisu siihen tälle vuodelle. Siitä sitten myöhemmin lisää! ;)

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Loma!

Kesäkuuta mennään jo! Ja kyllä huomaa heti olossa, että luonnon homeet on vähentyneet ja voi jopa tuulettaa kotia. Ollaan just lähdössä mökille, odottelen Samuelia viimeisiltä asioilta ja sitten suunnataan kohti Päijännettä! Saatiin yhdeltä ystävältä mökki käyttöön muutamaksi päiväksi ja kävin sitä jo etukäteen kokeilemassa. Toivotaan, että voimme yötkin viettää sisällä, mutta matkassa on mukana myös teltta! Ihanaa päästä muutamaksi päiväksi toisiin maisemiin ja varsinkin niin kauniisiin kuin Päijänteen. Oikein rentouttavaa kesää kaikille! :)

torstai 28. toukokuuta 2015

Hajusteeton päivä

Tänään on vietetty Hajusteetonta päivää. Minä henkilökohtaisesti toivon, että ihmiset joilla on kyky ajatella ja valita, etsisivät itselleen jokaiseksi päiväksi hajusteettomia tuotteita. Valinnanvaraa kun riittää. Kaikestahan ei välttis tarvi luopua jos ei tykkää, mutta sellaista kokovartalo-coctailia ei kukaan tarvitse. Itsehän olin ennen juurikin tällainen coctail: Body Shopin suihkugeeli ja vartalovoi, Tigin (ne karkin hajuiset) shampoo, hoitoaine ja hiuslakka, hajusteellisella pyykinpesuaineella ja huuhteluaineella hoidellut vaatteet, hajusteellinen dödö, luksukselta tuoksuvat meikit ja kaiken kruunuksi HAJUVESI etten haisisi pahalle :D Siis miettikää nyt! HYI ETTÄ! Mikä pommitus! Lisäksi käytin vielä sisustuskaupasta ostettua huonetuoksua ja tietenkin siivousaineeni tuoksuivat. Nämähän hajut toki tarttuu ihmiseen myös. Ja en osannut yhtään kyseenalaistaa tuoksujen määrää! Mietin vain, että hajuvettä ei saa laittaa liikaa, sit se voi mennä jo pahan hajun puolelle... No tuolle kaikelle tuli kyllä totaalinen stoppi kun sairastuin. Ja nyt ihmiset, joita itsekin ennen edustin, ovat saaneet nimen Haisulit! Joku mun kaveri sen nimen on tainnut keksiä ja on kyllä osuva nimi. Älä ole niinkuin Outi oli ennen, älä ole Haisuli!


Lue myös Marjaanan teksti tästä! Marjaanan blogiin kannattaa muutenkin tutustua! ;)


tiistai 26. toukokuuta 2015

#oikeestisairas

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua #oikeestisairas tapahtumaan. Nyt on käynnissä loppuhaaste, mihin osallistumalla olet mukana SUURARVONNASSA! Palkinnot voit tsekata täältä: http://tervesisailma.wix.com/oikeestisairas#!tukijat/cnyl Ja tapahtumaan pääset tästä! Tai etsit Terve Sisäilma ry:n Twitteristä tai Instagramista.

Ruut-lehti teki musta ja kampanjasta jutun, sen voi käydä lukemassa tästä. Mielestäni asiallinen juttu ja kattavasti kirjoitettu tärkeästä aiheesta. Kiitos toimittaja Julialle siitä! <3

Pysykäämme rohkeina.


lauantai 16. toukokuuta 2015

Toiveissa kuolla tai parantua

Takana on taas huonompia päiviä ja löysin itseni ajattelemasta, että haluaisin joko kuolla tai parantua. Siinä pisteessä oleminen ei ole kenenkään toivelistalla. Tuntuu vain, että päivä päivältä oman elämän kupla tiivistyy ja tiivistyy ja elämänalue rajoittuu. Eikä sen takia, että minua huvittaa ajatella jostain asioista tietyllä tavalla vaan kyse on fyysisestä, todellisesta kuplasta, ei mistään itse rakennetusta vaan sairauden sanelemasta.

Viime aikoina on ottanut myös päähän ihmisten tapa tehdä omasta elämästään vaikeempaa mitä sen koskaan tarvitsisi olla. Onko järkevää stressata kaiken moitteettomasta sujumisesta, kodin siivouksesta, palkkatason nousuista tai harrastuksiin ehtimisistä? Onko ne millään lailla oleellisempia asioita elämässä? Ja ovat siis kyllä oleellisia asioita, mutta ovatko niitä kaikista tärkeimpiä tai voisiko niihin suhtautua lempeämmin? Jos kuitenkin on hyvä koti mitä siivota, työtä mitä saa tehdä ja harrastaakin pystyy. Jokainen katsoo omaa elämää tietyistä raameista, mutta välillä tekisi mieli ravistella ihmisiä ymmärtämään millaisen elämän lahjan he ovat saaneet jos saavat olla terveitä. Ja on se sairaidenkin elämä lahjaa. Kärsimyksen, kivun ja epätoivon siivittämää lahjaa. Mutta lahjaa kuitenkin.

Eilen vakio ulkoilupaikassani mietin kuumeisesti, miten voisin jäädä asumaan laiturille. Millä keinoin olisi mahdollisuus saada talonpaikka Päijänteen vesistön ja ilmaston hoivaamana? En löytänyt vastausta. Olen kaksi vuotta etsinyt vastauksia. En ole löytänyt. Karanteeni on auttanut siihen, etten ole koko ajan aivan aivosumussa, mutta pahoinvointia ja muita oireita se ei ole poistanut. Ja luultavasti ongelmana on asuntomme kaupungissa. Mutta minne voit mennä tai muuttaa kuntoutustuen voimin? Mies osa-aikatyössä kun töitä ei löydy paikasta mikä ei vaikuttaisi mun terveyteen. Olemme loukussa, kuplassa ja voimme huonosti. Ja en tiedä koska tämä päättyy. Tsemppiä mulle ja kohtalotovereille. Ja yhteiskunnan mahdollisuuksista ennaltaehkäistä ja hoitaa tätä sairautta, en ala nyt sen enempää kertaamaan.



perjantai 24. huhtikuuta 2015

Työpaikkojen hajusteettomuus

Vielä on pitkä tie edessä hajusteettomiin työpaikkoihin. Nyt ollaan jo hieman ymmärretty vaatia sisäilmalta homeiden osalta, mutta koska ymmärretään hajusteiden olevan ilmansaastetta? Meidän perheessä hajusteiden valta työpaikoilla tuli esille Samuelin vaihdettua työpaikkaa. Aloin heti haistamaan Samuelin vaatteissa kasan miesten hajuvesiä, mutta ajattelimme, että kestän sen kyllä. Meillähän muutenkin tullaan aina kotiin niin, että vaatteet lentää pesuun ja menemme suihkuun. Mutta hajuvedet ei lähteneetkään Samuelin parrasta pois soodapesuillakaan. No sitten parta sai luvan lähteä ja en meinannut enää tunnistaa koko miestä. Mutta tämäkään ei auttanut vaan tämän viikon alussa Samuel tuli töistä kotiin, kävi suihkussa ja pesi sängen soodalla. Mä haistoin sitä ja alle kymmenen sekunnin päästä mulla alko valuun verta nenästä. Tajuttiin myös, että yks toinenkin kerta mulla oli tullut verta nenästä kun Samuel oli tullut kotiin, mutta en ollut tajunnut yhdistää sitä töistä paluuseen.

Tilanne säikäytti sen verran, että päätettiin kysellä Samuelin mahdollisuuksia palata edelliseen työpaikkaan osa-aikaiseksi. Samuel kysyi vielä uudesta työpaikasta olisiko hajusteettomuus mahdollista, mutta se ei ollut minkäänlainen vaihtoehto. Sinänsä tosi sääli, koska työpaikka sijaitsi hyvässä rakennuksessa ja siellä jo käytettiin ilmanputsareitakin. Mutta eihän ne pystyneet estämään hajuhaittoja jos 40 ihmistä on pesseet itsensä hajuilla, laittaneet tukan kemikaaleilla ja kruunanneet paketin hajuvedellä.

No meillä on nyt se tilanne, että Samuel sai palata edelliseen työpaikkaan, missä on sitouduttu hajusteettomuuteen. Me ei haluttu alkaa riskeeraamaan mun terveyttä enää yhtään enempää. Mutta koska kyseessä on vain osa-aikatyö niin tiukkaa tulee taloudellisesti olemaan. Ollaan nytkin eletty ihan kädestä suuhun ja sama meno vain jatkuu. Aika tosi harmi homma kun kyseessä on muuten ihmiset jotka voisivat kyllä hyvissä oloissa työskennelläkin. Mä ihan tosissani jään odottamaan sitä hetkeä, että työpaikoilla hajusteiden käyttö kielletään samalla tapaa kuin tupakan poltto sisätiloissa. Firmojen kustannustehokkuuskin saattais harpata asteen ylemmäksi, kun ihmiset jaksaisivat tehdä paremmin töitä puhtaassa ilmassa. Ja mun on vähän vaikee jaksaa tässä hajusteiden kyllästämässä maailmassa, kun mut on pakotettu asumaan hajusteiden keskellä. Kun rahaa ei riitä omaan taloon järven rannalle elään omakustanneisesti. Loukussa ollaan. Niin kauan kunnes ihmiset alkavat välittämään omasta tai muiden terveydestä.






maanantai 20. huhtikuuta 2015

Sumuisten silmien läpi

Uudet päättäjät on valittu. Sisintäni kalvaa. Meillä sairastuneilla elää koko ajan toivo ja samaan aikaan pelko. Koska tämä sortaminen ja epäoikeudenmukaisuus lakkaa? Tänäänkään en voi ymmärtää mitä mulle on tapahtunut. Mun pitäisi olla elämäni kunnossa, töissä, taloudellisesti vakaana, vapaa-ajasta ja sosiaalisista suhteista nauttivana, niinkuin ennen. Sen sijaan tänäänkin itken. Itken itseäni, itken muita, itken tätä yhteiskuntaa. Kuinka monta kyyneltä tarvitsee vuodattaa, että jokin muuttuu tai ihmiset edes pysähtyisivät?

Minä olen pyytänyt lukemattomia ihmisiä auttamaan edes sen verran, että tulisivat seisomaan meidän puolelle, klikkaisivat yhdellä hiiren napin painalluksella itsensä #oikeestisairas tapahtumaan. Ja mitä olen saanut vastaukseksi? Hiljaisuuden.

Maailmassa on paljon vaikeita asioita, asioita joille emme voi mitään. Mutta sisäilmasta sairastuneiden tilanne on sellainen mille voisimme jotain. Mutta silti. Tänäänkin minä ja monet muut joutudumme itkemään, tuntemaan itsemme petetyiksi, vihaamaan, rakastamaan toisia tipahtaneita ja vain heikosti toivomaan, että musta peite ihmisten silmiltä tippuisi. Voisiko uusi eduskunta tehdä ihmeen? Voisiko joku tänään vaivautua klikkaamaan?

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Lasten ja nuorten kannanottoja

Kerron vielä myöhemmin teille taas karanteenikuulumisia, mutta sitä ennen pari vinkkiä! Hengitysliitto on ollut yhteistyökumppanina mukana Kaikki kuvaa kilpailussa ja kilpailun finaaleissa on huimia nuorten tekemiä homeleffoja. Ne kannattaa käydä katsomassa tästä!

Toinen todella hyvä kirjoitus tällä viikolla löytyi Riinan blogista. On jotenkin todella pysäyttävää kuinka lapset ja nuoret joutuvat ottamaan sisäilma-asioihin kantaa kun me aikuiset emme pysty asioita hoitamaan. Jään suurilla odotuksilla katsomaan tulevan uuden eduskunnan ja hallituksen tekoja sisäilmasairaiden hoitamiseen ja sairauden ennaltaehkäisemiseen. Ei olisi vuosia enää hukattavana. Sisäilma-asioita edustavat kansanedustajaehdokkaat löytyvät tältä listalta. Mäkin joudun huomenna karanteenin rikkomaan äänestämisen vuoksi. Mutta se on sen arvoista.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Karanteenista terveisiä

Olen nyt 2,5 kk viettänyt aikaani vain kotona ja ulkona. Muutama hassu käynti on jossain ollut. Sosiaaliset kontaktit livenä on laskettavissa sormilla. Onhan tää nyt aika uusi elämänvaihe. Oon kerennyt paljon miettimään kaikkea aina ihmisyydestä tulevaisuudensuunnitelmiin. Mun tavoitteita tältä vuodelta häiritsi flunssa joka on kestänyt jo kuukauden päivät kun intouduin liian aikaisin suksille ja tauti iski keuhkoihin. Poskiontelontulehdukseen sain lopulta antibiootit kun tajusin mennä lääkäriin. Ja näin ollen hiihtokilsat sadan sijaan jää 36 kilsaan. Mutta onpahan se näin sairaalta ihan hyvä lukema. Odottelen jo ensi talvea! Ja keväällä olisi tarkoitus hankkia pyörä jos saisi rahat jostain kokoon. Ollaan tehty jo ajosuunnitelmia miten vältellä vilkkaimmat tiet ja mihin kaikkialle voisi retkeillä. Lappiin olisi myös tavoite kesällä. Ei tosin pyörällä :D Katsotaan nyt sitten mitkä lopulta toteutuu kun ei tää talvikaan mennyt yhtään putkeen.

On tosi raskasta uudelleen ja uudelleen todeta, ettei mikään mene niinkuin suunnittelee. Ei edes yksinkertaisimmissa asioissa. Yksi päivä piti lähteä Samuelin kanssa yhtä aikaa ulkoileen aurinkoisella ilmalla, mutta Samuel oli joutunut työvuorossa siivoamaan hajusteellisilla aineilla ja kun istuin samaan autoon niin sain astmakohtauksen. No mies sai häädön ja lähdin yksin itkeen järven rantaan. Niin. Paljonhan tää sairaus saa aikaan kyyneliä. Mutta siihenkin on jo niin tottunut. Ja kaiken ikävän, raskaan ja epätoivon keskellä siintää silti rauha. Kun on myös hetkiä kun kaikki on ihan tosi hyvin. Rauha on joskus niinkin syvää, että tiedän sen olevan ylimääräistä rauhaa, ei itseni aikaansaamaa. Ja siksi mä kai jaksankin.



Kuvassa jäätä ja kiviä, mutta keskellä virtaava vesi. Viimeaikaista sielunmaisemaa. Mutta aurinko tekee koko ajan sulattamistyötään. Voimauttavaa viikonloppua kaikille! :)


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

#oikeestisairas

Tänään se on startannut! Iso some-kampanja #oikeestisairas huikeine haasteineen ja arvontoineen. Tarkoituksena on lisätä sisäilmasairauksista tietoa ja saada aiheelle näkyvyyttä. Käytä aikaasi hetki ja jaa kampanjakuvaa vapaasti somessa! Jos ei jätettäis enää sairaita yksin?


maanantai 23. helmikuuta 2015

perjantai 20. helmikuuta 2015

Karanteenin kuulumiset

Mun karanteeni (eli lääkärin määräyksestä olen vain ulkona ja kotona) on alkanut tuottamaan tulosta. Olen huomannut, että mun pää on alkanut olla kirkkaampi ja koen taas hetkittäin olevani oma itseni. Samanlaista fiilistä on ollut viimeksi Kanarialla vuosi sitten. Olen todella iloinen siitä, että karanteeni taitaa oikeesti toimia! Ja toisaalta on vähän tyhmä olo, että miksen alkanut tähän aiemmin, tarvitsi mennä Helsinkiin asti lääkäriin tätä neuvoa hakemaan. Onneksi menin! 

Mutta... tällä viikolla mä rikoin karanteenin hieronnan vuoksi. Ajattelin, että hieronta olisi hyväksi, mutta se ei ollut altistuksen arvoista. Lisäksi olimme katsomassa siskontyttöjen hiihtokisoja ulkoilmassa. Oltiin jonkin aikaa oltu ladun vieressä, kun yhtäkkiä huomasin, että mua oksettaa. Mietin, että johtuiko huono olo pyykinpesuaineen käryistä, mitä ilmassa ajoittain haistoin. Siinä sitten pyörittiin ja kun menin lähemmäksi yhtä ulkovarastoa huomasin, että se haisee ihan homeelta ja sisko haistoi sen myös. Mietin tuotakin tilannetta Sainion siedätyshysterian kautta, enkä ollut ajatellut minkään olevan ulkona haitaksi ja silti oireet vain tulivat ja vieläpä aika rajusti. No ei siinä, olin sitten suosiolla kauempana siitä varastosta. Eilinen meni tämän seurauksena kotona möllöttäessä huonovointisena ja tänään on sama meno jatkunut. Päätä särkee ja oksettaa. Ulkona oleva plussakeli ei auta tilannetta. Kävin silti vähän ottamassa happea pihalla näissä eipä juuri masentavissa hiihtolomaviikon tunnelmissa:






Juuri kun oon saanut sukset huollettua, niin vettä onkin kaikkialla. En ole päässyt vielä kertaakaan kunnolla hiihtämään jäälle, oon ollut pelkästään metsämäissä kaatuilemassa. Mä olen sen kannalla, että nyt heti tää ilma takas:


Auringon toivoa kaikille!

torstai 19. helmikuuta 2015

Sainion palstatila

Viimeisen viikon aikana Markku Sainio on saanut aikaan ison kuohun. Tämän on mahdollistanut Ylen artikkeli jossa Sainio sai jakaa mielipiteitään joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa vielä. Terve Sisäilma teki välittömästi oikaisupyynnön artikkelista. Tämä artikkeli on nyt kuitenkin imetty oikeana tietona ympäri Suomen. Rehtorit ovat välittäneet sitä alaisilleen ja ambulanssikyyteihinkin on jouduttu turvautumaan. Olen itsekin saanut työterveyslääkäriltä lauseen "nythän ollaan siedättämisen kannalla", hän oli ollut TTL:n Sainion koulutuksessa. Miten on mahdollista, että uusi hoitomuoto vakiinnutetaan ilman minkäänlaista faktapohjaa? Miten näin voi ylipäänsä käydä?

Iltasanomat ja Et-lehti osasivat kuitenkin vielä journalismin taidon ja artikkeleissa tuli vastakkaiset argumentit esille:
Tästä vaikeasta asiasta lääkärit ovat aivan eri mieltä "Sen tiedon perusteella, mikä minulla on, mikään ei viittaa psykosomatiikkaan. Homeiden vaikutuksia on tutkittu jo 60- ja 70-luvuilla, ja silloin hometta pidettiin kiistattomana altistajana esimerkiksi maataloudessa. Homeiden erittä­mien myrkkyjen vaikutukset on saatu näkyviin eläinkokeissa ja ihmisen osalta solukokeissa. Olen milloin tahansa valmis tieteelliseen väittelyyn asiasta."
Yllättävä ehdotus sisäilmasairaiden hoitoon -professori tyrmää idean "En usko, että siedätyshoito on hyvä keino. Työterveyslaitoksella on väitöskirjan muodossa tutkimustietoa siitä, että lisäaltistus on johtanut pahan astman puhkeamiseen, Valtonen kommentoi IS:lle."

Monet ovat päästelleet ärräpäitä viikon sisään. Tilanne on aivan absurdi. Mutta useinhan raha saa maailman sekaisin. Sillon tieteellä tai edes maalaisjärjellä ei tunnu olevan tilaa. Iltasanomien kommenteissa joku ehdotti, että voisi aloittaa kesällä siedätyksen kärpässienille. Touché.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Mitä tapahtui?

Mietin, miltä se tuntui kun elämässä ei ollut juurikaan ongelmia. Oli kevyttä. Sai opiskella tai käydä töissä. Suunnitella seuraavan päivän vaatteita. Sopia kahvitteluaikoja ystävien kanssa. Lohduttaa itseään shoppailemalla jotain uutta ja kivaa. Rahat riittivät. Matkoja pystyi suunnittelemaan. Ei tarvinnut puolustella kenellekään näkemyksiään. Ajaa omaa ja muiden etua. Sai vain olla. Voisi jopa sanoa ettei ollut huolen häivää. Siihen ei voi yksikään sisäilmasairas palata ennenkuin Suomessa tilanne tulee muuttumaan. Toki parannettavaa löytyy senkin jälkeen. Mutta mitään yhtä suurta paskalokaa en tiedä tässä maassa olevan. Ongelmaa jossa yhdistyy terveys, talous, asunnottomuus, sosiaalisten suhteiden väheneminen ja syrjäytyminen. Kaikki on samassa paketissa ja sille paketille ei tehdä yhtään mitään. Ja kyllä, jotain tehdään, mutta ei sillä otteella mitä ongelman laajuus vaatisi. Lähtien siitä, että oikean sairauden oikea diagnoosinumero saataisiin ja siitä seuraava oikea hoito. Suomi haluaa vain tutkia sairastuneiden päät. Pitäisiköhän kurkistaa kaikkien ihan omaan päähänsä ja miettiä onko siellä järjen hiventä enää jäljellä?

torstai 5. helmikuuta 2015

Siedätystä peipet!

Kannattaa käydä lukemassa seuraava teksti: Suoneniskentää ja muita pistämättömiä parannuskeinoja

Siedätyshän on päivän sana ihan kaikessa. Sairastuneet ja potilasjärjestöt ovat huomanneet vuosien aikana, että erään tahon (lue: TTL/Sainio) ideasta laajoista siedätyksistä ei näyttäisi kenttäkokemuksen mukaan olevan apua, vaan se vain pahentaa sairauden kulkua. Itsekin jos olisin ajoissa ollut "siedättämättä", en olisi varmaan nyt kroonisesti sairas. Sairastuneiden kokemusten mukaan puolestaan ne jotka ovat jaksaneet tovin olla eristyksissä, ovat huomanneet sen jälkeen kestävänsä paremmin altisteita.

Käsittääkseni eri allergioissakin siedätys on aina todella pientä ja sitten taas altisteita kestää paremmin. Ja näin näkisin eristyksessä olemisenkin olevan pientä siedätystä, koska pakoonhan ei homeita ja kemikaaleja pääse. Sainio kuitenkin on sitä mieltä, että homeisissa työpaikoissa kannattaisi jatkaa työskentelyä ja käydä sitten vastapainoksi lenkillä. Ja varmaan siellä terapiassa. Niin. Ehkä me oltais lenkkeilty jo maailman sivu jos se olisi ratkaisu. Eihän hevosallergistakaan viedä tallille paijaamaan heppoja. Jotkut sairastuneet eivät parane edes hyvissä tiloissa, koska esimerkiksi ulkohomeita ei pääse karkuun. Samalla lailla allergisen reaktion voi saada ihminen joka vain ajaa hevostallien ohi. Eli pienikään siedätys ei aina auta vaan voi aiheuttaa reaktion.

Sainion ajatus stressin vaikutuksesta on tietenkin pätevä. Mikä tahansa sairaus on vaikeampaa sietää jos stressaa. Kuitenkin sisäilmasairaus on myös hyvin stressaava, sillä kerran sairastuttuaan voi oireilla monissakin paikoissa, koska Suomen rakennuskanta on huono ja huoltoa on laiminlyöty vuosikymmeniä. Ja koska tämä sairaus vaikuttaa koko elämään, taloudesta ystävyyssuhteisiin, niin aika sekaisin saisi olla jos ei yhtään stressais. Ja siksi me järjestöissäkin teemme töitä sen eteen, että ihmiset saisivat vertaisapua ja näkisivät myös positiivisia ja voimaannuttavia asioita elämässä.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että TTL oikoo mutkia suoriksi. Ja sosiaalipsykologiaa syksyn lukeneena, voin löytää eräiden teorioiden yhteneväisyyttä TTL:n toimissa. Ihmisillä on valtaa toisiinsa yllättävänkin paljon ja mikään taho ei ole ikävä kyllä immuuni sille. Ja minusta on upeaa, että TTL tutkii ja minusta kaikille teorioille pitää olla avoin, mutta niin kauan kuin jostain kesken olevasta asiasta puhutaan ainoana totuutena, niin silloin hälytyskellojen kuuluisi soida myös itse puhujan päässä.

Tässä myös linkki mielenkiintoiseen artikkeliin mitä hometutkimuksia on tehty maailmalla ja kerrotaan myös TTL:n meneillä olevasta tutkimuksesta, juttu on ilmestynyt Kemia-lehdessä: Home vaikuttaa hermostoon.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Suklaasta lohtua

Suklaa on vastaus ongelmiin. Varsinkin jos on kyse raakasuklaasta. Terveellistä suklaata, voiko parempaa olla! En kuitenkaan lämpene kauppojen raakasuklaille, mutta olen syönyt kaverilta saamaa aivan täydellistä raakasuklaata ja vihdoista viimein sain aikaiseksi tehtyä raakasuklaakakun! Löysin Balilaisen raakasuklaakakkuohjeen täältä.




Ostin aineet jo ennen joulua, mutta koska olin ilman blenderiä niin tekeminen vähän viivästyi. Mutta olin tänään aivan mykkänä kun maistelin kakun cashewpähkinä-raakasuklaaseosta. Itse kakku tosin valmistuttuaan oli liian tuhtia. Sitä ei olisi kannattanut syödä edes yhtä kokonaista palaa. Samuel pystyi syömään lusikallisen.



Ohjeen saksanpähkinät ei mulle maistu, niin kakku ei senkään puolesta ollut ehkä onnistunein. Mutta. Kyllä se tulee nyt muutamana päivänä pysäyttään mun suklaahimon. Ekaa kertaa elämässä tuli sellanen olo että en halua syödä enää koskaan suklaata, koska kakku oli niin jäätävän täyteläinen! Eli tälläselle elämäntaparemonttia tekevälle ihan täydellinen makeanhimon pysäyttäjä.



Kuvan muumimukissa mä oon tietty toi muumipeikko. Huomenna meneekin sukset täyshuoltoon. 32 kilometriä on nyt takana, mutta hakusessa edelleen hyviä tasaisia latuja, vaikkakin mä kaadun jopa tasasella. Oon tosi lahjakas. Mummon tasapaino kolmekymppisenä on tosi hyvä. Jep, mutta kuten tekstistä voi huomata, niin oon taas paremmalla mielellä. Aika paljon viime viikosta piristi se, että ystävät otti yhteyttä. Ei ollut enää niin eristäytynyt olo. Ja sehän olisi tärkeää, että jokaisella sairastuneella olisi vierelläkulkijoita. Aina ei tarvitse edes koko matkaa kävellä vieressä, pienikin pätkä saattaa keventää askeleita huomattavan paljon. Kävelkäämme tai hiihtäkäämme siis yhdessä! Ja olkaamme suut suklaassa!

tiistai 27. tammikuuta 2015

Vaikeutta

Tänään on taas ollut vähän katkera päivä. On ollut jo monta päivää huono olo tai oikeestaan alkoi samaan aikaan kun pakkaset alkoi laskeen. Tänään sit aamukahvilla haistoin taas homeen sisälle. Ja monta päivää meinannut migreeni iskeä, mutta onneksi lääke on ne pysäyttänyt. Oon miettinyt taas tätä kokonaisuutta ja varsinkin sitä, että mitä ihmettä mä voisin tehdä työkseni. Ja oon kyllä niin kateellinen ihmisille joita mikään ei rajota opiskelussa tai työpaikan suhteen. Pari yötä sitten näin unta että olin sittarissa töissä ja viihdyin tosi hyvin varsinkin takahuoneessa työkavereiden kaa ja aamulla kun heräsin niin tajusin, että enhän mä nyt todellakaan vois mennä töihin kemikaaliparatiisiin. Mieluiten olisin töissä kahvilassa, mutta se on nyt enää turha haave myöskin. Ja onhan mulla haaveet oman työnantajan suhteen, mutta vielä ei ole ottanut tuulta alleen. Ja ainahan voi ihme tapahtua ja mä paranen, mutta en todellakaan laske sen varaan. En oo kuullut vielä yhtään täysin ihmetarinaa. Mun kohdalla ehkä se ihme olisi se, että mut pyydettäis lähetystyöhön jonnekin aurinkorannalle. Sitä odotellessa!

Mä antaisin kyllä ihan mitä vaan et saisin elää taas normaalia elämää eikä tarvis miettiä esimerkiksi, että mitkähän hitit tulee vielä illalla kun mies saapuu koulutuksesta, joka oli huono sisäilmaisessa paikassa. Se ei oo ihan sama myöskään, että missä mun mies työskentelee, koska vaatteissa kantautuu kyllä kaikenlaista esim. astmakohtauksen verran. Tää päivä on ollut surullinen karanteenipäivä eikä puhelinkaan oo soinut. Terveisiä vaan valmiilta mummolta. Ja vaikka seuraavat lauseet on kliseitä niin silti: Jos sä satut oleen terve ja sulla on mahdollisuudet auki ihan kaikkeen, niin ota unelmista kiinni ja toteuta ne! Sulla on etuoikeus tehä niin. Ja joskus voi olla liian myöhäistä, niin itteensä kannattaa kuunnella jo tänään. Ja varoitan kaikkia, että tähän sairauteen ei kannata sairastua, tää on niin absurdia ja hullua ettei tätä voi ees ymmärtää ennenkuin on itse sen kokenut. Ja sitä kokeilua ei kannata oottaa, eläkää terveissä taloissa ja ulkoilkaa! \o/

torstai 22. tammikuuta 2015

Kauneutta

Pitkän talven voi katkaista hyvällä hiustenleikkuulla! Mä tein itselleni paremman lookin jo syksyllä, mutta raportoin siitä nyt vielä, koska harvoin löytää kampaajia jotka on ok! Mä olen muutaman kerran elämässäni poistunut kampaajalta täysin tyytyväisenä ja nyt syksyllä oli yksi tälläinen kerta. Hiusten värjäystähän en enää kestä, mutta onneksi luonnollisempi lookki onkin nyt muotia. Ja oon tosi monen kuulleen kasvattaneen omaa väriä takaisin. Itsekin yllätyin kuinka hyvän värinen oma tukka voi olla ja mikä merkitys hyvällä leikkauksella on! Nytkin mun pehko kaipais ehdottomasti kampaajaa, mutta karanteenin takia ajattelin käväistä vasta loppukeväästä. Itse paikka ei kylläkään syksyllä aiheuttanut mitään ongelmia, sisäilma oli ihan ok ja pyydettäessä sain aamun ekan vuoron eikä paikalla ollut muita kuin minä ja mieheni. Kyllä, kävimme yhdessä parturissa, kuinka herttaista!



Aamukampa on siis hajusteeton paikka työntekijöitä myöden ja varaessa aikaa voi kertoa erityistarpeista jos niitä on. Kampaamossa tehdään myös kynsihuoltoa ja meikkausta, niin hajuste- ja kemikaaliyliherkkien kannattaa pyytää ettei samaan aikaan olisi tälläisiä aikoja. Etukäteen pelkäsinkin, että jos näistä muista palveluista on jäänyt käryjä ilmaan, mutta minä en ainakaan silloin haistanut mitään häiritsevää. Värjäystäkin kampaamolla tehdään Simin hajusteettomilla hiusväreillä, itse sairauden alussa olen kerran värjäyttänyt hiukseni Simin tuotteilla. Mutta enää en fanita hiusvärejä ja toki suosittelisin kaikille olemaan värjäämättä tai kääntymään ekokampaamojen puoleen. Itse en kestä luonnon käryjäkään, niin pysyn tyytyväisenä oman värin kanssa.

Aikanaanhan mulle oli kaikki kaikessa hiustenvärjäys, meikit ja muu kosmetiikka. Mutta onneksi ulkonäöstään voi pitää huolta luonnollisimmillakin tavoilla. Toki olen sairauteni myötä menettänyt tatsia hommaan ja välillä peilistä katsoo hirmumörkö, jonka näkemisestä en tule millään lailla hyvälle päälle. Mutta itselle pitää olla armollinen ja pikkuhiljaa tehdä niitä muutoksia jotka itse kokee hyväksi. Yksi hyvä tapa kaunistautua on löytää itsensä välillä jonkun muun taidokkaista käsistä jos vain kukkaron nyörit venyy sen verran. Kauniita ja luonnollisia kauneushetkiä kaikille! :)

P.S. Aamukammalla on kaksi toimipistettä, niin tämä missä kävin löytyy Valintatalon kupeesta Jyskästä!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Uutta!

Blogini on vihdoin saanut uuden ilmeen, siitä kiitos eräälle taitavalle designerille! <3 Mutta päivittelen lisää juttuja vielä ajan kanssa, joten sivut ovat vielä vähän työn alla.
Eilen valmistuin Hengitysliiton kouluttamana sisäilmasta sairastumisen kokemusasiantuntijaksi. Uusi titteli tuntuu mukavalta ja toivon sen poikivan jotain jännittävää jatkossa. Tulevaisuudessa mua voi pyytää esimerkiksi pitään puheenvuoroja aiheesta eri tapahtumiin. Nyt puoli vuotta vaikutan vain netin kautta. Koitan saada itseäni parempaan kuntoon, hiihtokilometrejä takana nyt 13. Huomenna taas ladulle!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Erilainen kevät

Oon nyt 1,5 vuotta elänyt rajattua elämää, vältellyt huonoimpia rakennuksia, etsinyt sopivat kaupat ja joskus harvoin käynyt jossain yleisötapahtumassa. Olin ajatellut, että elän aika pienissä piireissä jo valmiiksi, mutta lääkärin mielestä sekin oli liikaa, koska oloni ei ole juuri kohentunut. Oon koko ajan mennyt parempaan suuntaan, mutta edelleen ollut huonovointinen joka päivä ja väsynyt. Olinhan tiennyt jo, että yksikin huono paikka saattaa jättää jäljet moneksi päivää, mutta olin arvioinut sen vaikutukset esimerkiksi väsymiseen huonosti. Joten lääkärin määräyksestä seuraava puoli vuotta menee ainoastaan kotona ja ulkona. Ja tässä riittää kyllä sulateltavaa, mutta aion yrittää parhaani.

Joitain pakollisia menoja on esim. leukapolilla ja pari juttua jotka olin jo varannut, niin niihin menen, mutta muuten aion pysyä kuntoutussuunnitelmassa. Tästä voi tulla aika rankka kevät, mutta mähän otan sen nyt haasteen kannalta. Puoli vuotta kotona ja vain ulkona tuntuu aika rajulta, mutta mä oon kyllä valmis terveyteni eteen tekeen tänkin. Ja onneksi olen siinä kunnossa, että voin mennä edes ulos, kaikki sisäilmasta sairastuneet tai muuten sairaat eivät ole niin etuoikeutettuja. Ja mulla kytee kyllä palava tahto parantua. Kai se auttaa jaksamaan. Ja tiedän, etten varmaan voi koskaan täysin parantua eikä se edes ole minun käsissäni, mutta uskon, että voin tulla kuitenkin sellaiseen kuntoon, ettei sairaus vaivaisi jokapäiväistä oloa tai työntekoa esim. etänä.

Mulla on myös tammi-maaliskuussa tavoitteena hiihtää 100 kilometriä. Jollekin normihiihtäjälle se on varmaan tosi vähän, mutta mulle tosi paljon. No onneksi on nyt hiihto, luistelu ja luminen metsä. Kyllä mä tuun pärjään. Ja onhan sitten vanhuksena aikaa miettiä ettei elämästä ainakaan haasteita puuttunut. Mutta toki yhteiskunta voisi poliittisilla päätöksillä tehdä ihmisten elämästä vähän helpompaa ja halvempaa. Mutta kaikesta huolimatta, (toivottavasti) aurinkoista talvea ja sopivia ulkoilukelejä kaikille!