tiistai 27. tammikuuta 2015

Vaikeutta

Tänään on taas ollut vähän katkera päivä. On ollut jo monta päivää huono olo tai oikeestaan alkoi samaan aikaan kun pakkaset alkoi laskeen. Tänään sit aamukahvilla haistoin taas homeen sisälle. Ja monta päivää meinannut migreeni iskeä, mutta onneksi lääke on ne pysäyttänyt. Oon miettinyt taas tätä kokonaisuutta ja varsinkin sitä, että mitä ihmettä mä voisin tehdä työkseni. Ja oon kyllä niin kateellinen ihmisille joita mikään ei rajota opiskelussa tai työpaikan suhteen. Pari yötä sitten näin unta että olin sittarissa töissä ja viihdyin tosi hyvin varsinkin takahuoneessa työkavereiden kaa ja aamulla kun heräsin niin tajusin, että enhän mä nyt todellakaan vois mennä töihin kemikaaliparatiisiin. Mieluiten olisin töissä kahvilassa, mutta se on nyt enää turha haave myöskin. Ja onhan mulla haaveet oman työnantajan suhteen, mutta vielä ei ole ottanut tuulta alleen. Ja ainahan voi ihme tapahtua ja mä paranen, mutta en todellakaan laske sen varaan. En oo kuullut vielä yhtään täysin ihmetarinaa. Mun kohdalla ehkä se ihme olisi se, että mut pyydettäis lähetystyöhön jonnekin aurinkorannalle. Sitä odotellessa!

Mä antaisin kyllä ihan mitä vaan et saisin elää taas normaalia elämää eikä tarvis miettiä esimerkiksi, että mitkähän hitit tulee vielä illalla kun mies saapuu koulutuksesta, joka oli huono sisäilmaisessa paikassa. Se ei oo ihan sama myöskään, että missä mun mies työskentelee, koska vaatteissa kantautuu kyllä kaikenlaista esim. astmakohtauksen verran. Tää päivä on ollut surullinen karanteenipäivä eikä puhelinkaan oo soinut. Terveisiä vaan valmiilta mummolta. Ja vaikka seuraavat lauseet on kliseitä niin silti: Jos sä satut oleen terve ja sulla on mahdollisuudet auki ihan kaikkeen, niin ota unelmista kiinni ja toteuta ne! Sulla on etuoikeus tehä niin. Ja joskus voi olla liian myöhäistä, niin itteensä kannattaa kuunnella jo tänään. Ja varoitan kaikkia, että tähän sairauteen ei kannata sairastua, tää on niin absurdia ja hullua ettei tätä voi ees ymmärtää ennenkuin on itse sen kokenut. Ja sitä kokeilua ei kannata oottaa, eläkää terveissä taloissa ja ulkoilkaa! \o/

torstai 22. tammikuuta 2015

Kauneutta

Pitkän talven voi katkaista hyvällä hiustenleikkuulla! Mä tein itselleni paremman lookin jo syksyllä, mutta raportoin siitä nyt vielä, koska harvoin löytää kampaajia jotka on ok! Mä olen muutaman kerran elämässäni poistunut kampaajalta täysin tyytyväisenä ja nyt syksyllä oli yksi tälläinen kerta. Hiusten värjäystähän en enää kestä, mutta onneksi luonnollisempi lookki onkin nyt muotia. Ja oon tosi monen kuulleen kasvattaneen omaa väriä takaisin. Itsekin yllätyin kuinka hyvän värinen oma tukka voi olla ja mikä merkitys hyvällä leikkauksella on! Nytkin mun pehko kaipais ehdottomasti kampaajaa, mutta karanteenin takia ajattelin käväistä vasta loppukeväästä. Itse paikka ei kylläkään syksyllä aiheuttanut mitään ongelmia, sisäilma oli ihan ok ja pyydettäessä sain aamun ekan vuoron eikä paikalla ollut muita kuin minä ja mieheni. Kyllä, kävimme yhdessä parturissa, kuinka herttaista!



Aamukampa on siis hajusteeton paikka työntekijöitä myöden ja varaessa aikaa voi kertoa erityistarpeista jos niitä on. Kampaamossa tehdään myös kynsihuoltoa ja meikkausta, niin hajuste- ja kemikaaliyliherkkien kannattaa pyytää ettei samaan aikaan olisi tälläisiä aikoja. Etukäteen pelkäsinkin, että jos näistä muista palveluista on jäänyt käryjä ilmaan, mutta minä en ainakaan silloin haistanut mitään häiritsevää. Värjäystäkin kampaamolla tehdään Simin hajusteettomilla hiusväreillä, itse sairauden alussa olen kerran värjäyttänyt hiukseni Simin tuotteilla. Mutta enää en fanita hiusvärejä ja toki suosittelisin kaikille olemaan värjäämättä tai kääntymään ekokampaamojen puoleen. Itse en kestä luonnon käryjäkään, niin pysyn tyytyväisenä oman värin kanssa.

Aikanaanhan mulle oli kaikki kaikessa hiustenvärjäys, meikit ja muu kosmetiikka. Mutta onneksi ulkonäöstään voi pitää huolta luonnollisimmillakin tavoilla. Toki olen sairauteni myötä menettänyt tatsia hommaan ja välillä peilistä katsoo hirmumörkö, jonka näkemisestä en tule millään lailla hyvälle päälle. Mutta itselle pitää olla armollinen ja pikkuhiljaa tehdä niitä muutoksia jotka itse kokee hyväksi. Yksi hyvä tapa kaunistautua on löytää itsensä välillä jonkun muun taidokkaista käsistä jos vain kukkaron nyörit venyy sen verran. Kauniita ja luonnollisia kauneushetkiä kaikille! :)

P.S. Aamukammalla on kaksi toimipistettä, niin tämä missä kävin löytyy Valintatalon kupeesta Jyskästä!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Uutta!

Blogini on vihdoin saanut uuden ilmeen, siitä kiitos eräälle taitavalle designerille! <3 Mutta päivittelen lisää juttuja vielä ajan kanssa, joten sivut ovat vielä vähän työn alla.
Eilen valmistuin Hengitysliiton kouluttamana sisäilmasta sairastumisen kokemusasiantuntijaksi. Uusi titteli tuntuu mukavalta ja toivon sen poikivan jotain jännittävää jatkossa. Tulevaisuudessa mua voi pyytää esimerkiksi pitään puheenvuoroja aiheesta eri tapahtumiin. Nyt puoli vuotta vaikutan vain netin kautta. Koitan saada itseäni parempaan kuntoon, hiihtokilometrejä takana nyt 13. Huomenna taas ladulle!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Erilainen kevät

Oon nyt 1,5 vuotta elänyt rajattua elämää, vältellyt huonoimpia rakennuksia, etsinyt sopivat kaupat ja joskus harvoin käynyt jossain yleisötapahtumassa. Olin ajatellut, että elän aika pienissä piireissä jo valmiiksi, mutta lääkärin mielestä sekin oli liikaa, koska oloni ei ole juuri kohentunut. Oon koko ajan mennyt parempaan suuntaan, mutta edelleen ollut huonovointinen joka päivä ja väsynyt. Olinhan tiennyt jo, että yksikin huono paikka saattaa jättää jäljet moneksi päivää, mutta olin arvioinut sen vaikutukset esimerkiksi väsymiseen huonosti. Joten lääkärin määräyksestä seuraava puoli vuotta menee ainoastaan kotona ja ulkona. Ja tässä riittää kyllä sulateltavaa, mutta aion yrittää parhaani.

Joitain pakollisia menoja on esim. leukapolilla ja pari juttua jotka olin jo varannut, niin niihin menen, mutta muuten aion pysyä kuntoutussuunnitelmassa. Tästä voi tulla aika rankka kevät, mutta mähän otan sen nyt haasteen kannalta. Puoli vuotta kotona ja vain ulkona tuntuu aika rajulta, mutta mä oon kyllä valmis terveyteni eteen tekeen tänkin. Ja onneksi olen siinä kunnossa, että voin mennä edes ulos, kaikki sisäilmasta sairastuneet tai muuten sairaat eivät ole niin etuoikeutettuja. Ja mulla kytee kyllä palava tahto parantua. Kai se auttaa jaksamaan. Ja tiedän, etten varmaan voi koskaan täysin parantua eikä se edes ole minun käsissäni, mutta uskon, että voin tulla kuitenkin sellaiseen kuntoon, ettei sairaus vaivaisi jokapäiväistä oloa tai työntekoa esim. etänä.

Mulla on myös tammi-maaliskuussa tavoitteena hiihtää 100 kilometriä. Jollekin normihiihtäjälle se on varmaan tosi vähän, mutta mulle tosi paljon. No onneksi on nyt hiihto, luistelu ja luminen metsä. Kyllä mä tuun pärjään. Ja onhan sitten vanhuksena aikaa miettiä ettei elämästä ainakaan haasteita puuttunut. Mutta toki yhteiskunta voisi poliittisilla päätöksillä tehdä ihmisten elämästä vähän helpompaa ja halvempaa. Mutta kaikesta huolimatta, (toivottavasti) aurinkoista talvea ja sopivia ulkoilukelejä kaikille!