maanantai 23. helmikuuta 2015

perjantai 20. helmikuuta 2015

Karanteenin kuulumiset

Mun karanteeni (eli lääkärin määräyksestä olen vain ulkona ja kotona) on alkanut tuottamaan tulosta. Olen huomannut, että mun pää on alkanut olla kirkkaampi ja koen taas hetkittäin olevani oma itseni. Samanlaista fiilistä on ollut viimeksi Kanarialla vuosi sitten. Olen todella iloinen siitä, että karanteeni taitaa oikeesti toimia! Ja toisaalta on vähän tyhmä olo, että miksen alkanut tähän aiemmin, tarvitsi mennä Helsinkiin asti lääkäriin tätä neuvoa hakemaan. Onneksi menin! 

Mutta... tällä viikolla mä rikoin karanteenin hieronnan vuoksi. Ajattelin, että hieronta olisi hyväksi, mutta se ei ollut altistuksen arvoista. Lisäksi olimme katsomassa siskontyttöjen hiihtokisoja ulkoilmassa. Oltiin jonkin aikaa oltu ladun vieressä, kun yhtäkkiä huomasin, että mua oksettaa. Mietin, että johtuiko huono olo pyykinpesuaineen käryistä, mitä ilmassa ajoittain haistoin. Siinä sitten pyörittiin ja kun menin lähemmäksi yhtä ulkovarastoa huomasin, että se haisee ihan homeelta ja sisko haistoi sen myös. Mietin tuotakin tilannetta Sainion siedätyshysterian kautta, enkä ollut ajatellut minkään olevan ulkona haitaksi ja silti oireet vain tulivat ja vieläpä aika rajusti. No ei siinä, olin sitten suosiolla kauempana siitä varastosta. Eilinen meni tämän seurauksena kotona möllöttäessä huonovointisena ja tänään on sama meno jatkunut. Päätä särkee ja oksettaa. Ulkona oleva plussakeli ei auta tilannetta. Kävin silti vähän ottamassa happea pihalla näissä eipä juuri masentavissa hiihtolomaviikon tunnelmissa:






Juuri kun oon saanut sukset huollettua, niin vettä onkin kaikkialla. En ole päässyt vielä kertaakaan kunnolla hiihtämään jäälle, oon ollut pelkästään metsämäissä kaatuilemassa. Mä olen sen kannalla, että nyt heti tää ilma takas:


Auringon toivoa kaikille!

torstai 19. helmikuuta 2015

Sainion palstatila

Viimeisen viikon aikana Markku Sainio on saanut aikaan ison kuohun. Tämän on mahdollistanut Ylen artikkeli jossa Sainio sai jakaa mielipiteitään joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa vielä. Terve Sisäilma teki välittömästi oikaisupyynnön artikkelista. Tämä artikkeli on nyt kuitenkin imetty oikeana tietona ympäri Suomen. Rehtorit ovat välittäneet sitä alaisilleen ja ambulanssikyyteihinkin on jouduttu turvautumaan. Olen itsekin saanut työterveyslääkäriltä lauseen "nythän ollaan siedättämisen kannalla", hän oli ollut TTL:n Sainion koulutuksessa. Miten on mahdollista, että uusi hoitomuoto vakiinnutetaan ilman minkäänlaista faktapohjaa? Miten näin voi ylipäänsä käydä?

Iltasanomat ja Et-lehti osasivat kuitenkin vielä journalismin taidon ja artikkeleissa tuli vastakkaiset argumentit esille:
Tästä vaikeasta asiasta lääkärit ovat aivan eri mieltä "Sen tiedon perusteella, mikä minulla on, mikään ei viittaa psykosomatiikkaan. Homeiden vaikutuksia on tutkittu jo 60- ja 70-luvuilla, ja silloin hometta pidettiin kiistattomana altistajana esimerkiksi maataloudessa. Homeiden erittä­mien myrkkyjen vaikutukset on saatu näkyviin eläinkokeissa ja ihmisen osalta solukokeissa. Olen milloin tahansa valmis tieteelliseen väittelyyn asiasta."
Yllättävä ehdotus sisäilmasairaiden hoitoon -professori tyrmää idean "En usko, että siedätyshoito on hyvä keino. Työterveyslaitoksella on väitöskirjan muodossa tutkimustietoa siitä, että lisäaltistus on johtanut pahan astman puhkeamiseen, Valtonen kommentoi IS:lle."

Monet ovat päästelleet ärräpäitä viikon sisään. Tilanne on aivan absurdi. Mutta useinhan raha saa maailman sekaisin. Sillon tieteellä tai edes maalaisjärjellä ei tunnu olevan tilaa. Iltasanomien kommenteissa joku ehdotti, että voisi aloittaa kesällä siedätyksen kärpässienille. Touché.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Mitä tapahtui?

Mietin, miltä se tuntui kun elämässä ei ollut juurikaan ongelmia. Oli kevyttä. Sai opiskella tai käydä töissä. Suunnitella seuraavan päivän vaatteita. Sopia kahvitteluaikoja ystävien kanssa. Lohduttaa itseään shoppailemalla jotain uutta ja kivaa. Rahat riittivät. Matkoja pystyi suunnittelemaan. Ei tarvinnut puolustella kenellekään näkemyksiään. Ajaa omaa ja muiden etua. Sai vain olla. Voisi jopa sanoa ettei ollut huolen häivää. Siihen ei voi yksikään sisäilmasairas palata ennenkuin Suomessa tilanne tulee muuttumaan. Toki parannettavaa löytyy senkin jälkeen. Mutta mitään yhtä suurta paskalokaa en tiedä tässä maassa olevan. Ongelmaa jossa yhdistyy terveys, talous, asunnottomuus, sosiaalisten suhteiden väheneminen ja syrjäytyminen. Kaikki on samassa paketissa ja sille paketille ei tehdä yhtään mitään. Ja kyllä, jotain tehdään, mutta ei sillä otteella mitä ongelman laajuus vaatisi. Lähtien siitä, että oikean sairauden oikea diagnoosinumero saataisiin ja siitä seuraava oikea hoito. Suomi haluaa vain tutkia sairastuneiden päät. Pitäisiköhän kurkistaa kaikkien ihan omaan päähänsä ja miettiä onko siellä järjen hiventä enää jäljellä?

torstai 5. helmikuuta 2015

Siedätystä peipet!

Kannattaa käydä lukemassa seuraava teksti: Suoneniskentää ja muita pistämättömiä parannuskeinoja

Siedätyshän on päivän sana ihan kaikessa. Sairastuneet ja potilasjärjestöt ovat huomanneet vuosien aikana, että erään tahon (lue: TTL/Sainio) ideasta laajoista siedätyksistä ei näyttäisi kenttäkokemuksen mukaan olevan apua, vaan se vain pahentaa sairauden kulkua. Itsekin jos olisin ajoissa ollut "siedättämättä", en olisi varmaan nyt kroonisesti sairas. Sairastuneiden kokemusten mukaan puolestaan ne jotka ovat jaksaneet tovin olla eristyksissä, ovat huomanneet sen jälkeen kestävänsä paremmin altisteita.

Käsittääkseni eri allergioissakin siedätys on aina todella pientä ja sitten taas altisteita kestää paremmin. Ja näin näkisin eristyksessä olemisenkin olevan pientä siedätystä, koska pakoonhan ei homeita ja kemikaaleja pääse. Sainio kuitenkin on sitä mieltä, että homeisissa työpaikoissa kannattaisi jatkaa työskentelyä ja käydä sitten vastapainoksi lenkillä. Ja varmaan siellä terapiassa. Niin. Ehkä me oltais lenkkeilty jo maailman sivu jos se olisi ratkaisu. Eihän hevosallergistakaan viedä tallille paijaamaan heppoja. Jotkut sairastuneet eivät parane edes hyvissä tiloissa, koska esimerkiksi ulkohomeita ei pääse karkuun. Samalla lailla allergisen reaktion voi saada ihminen joka vain ajaa hevostallien ohi. Eli pienikään siedätys ei aina auta vaan voi aiheuttaa reaktion.

Sainion ajatus stressin vaikutuksesta on tietenkin pätevä. Mikä tahansa sairaus on vaikeampaa sietää jos stressaa. Kuitenkin sisäilmasairaus on myös hyvin stressaava, sillä kerran sairastuttuaan voi oireilla monissakin paikoissa, koska Suomen rakennuskanta on huono ja huoltoa on laiminlyöty vuosikymmeniä. Ja koska tämä sairaus vaikuttaa koko elämään, taloudesta ystävyyssuhteisiin, niin aika sekaisin saisi olla jos ei yhtään stressais. Ja siksi me järjestöissäkin teemme töitä sen eteen, että ihmiset saisivat vertaisapua ja näkisivät myös positiivisia ja voimaannuttavia asioita elämässä.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että TTL oikoo mutkia suoriksi. Ja sosiaalipsykologiaa syksyn lukeneena, voin löytää eräiden teorioiden yhteneväisyyttä TTL:n toimissa. Ihmisillä on valtaa toisiinsa yllättävänkin paljon ja mikään taho ei ole ikävä kyllä immuuni sille. Ja minusta on upeaa, että TTL tutkii ja minusta kaikille teorioille pitää olla avoin, mutta niin kauan kuin jostain kesken olevasta asiasta puhutaan ainoana totuutena, niin silloin hälytyskellojen kuuluisi soida myös itse puhujan päässä.

Tässä myös linkki mielenkiintoiseen artikkeliin mitä hometutkimuksia on tehty maailmalla ja kerrotaan myös TTL:n meneillä olevasta tutkimuksesta, juttu on ilmestynyt Kemia-lehdessä: Home vaikuttaa hermostoon.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Suklaasta lohtua

Suklaa on vastaus ongelmiin. Varsinkin jos on kyse raakasuklaasta. Terveellistä suklaata, voiko parempaa olla! En kuitenkaan lämpene kauppojen raakasuklaille, mutta olen syönyt kaverilta saamaa aivan täydellistä raakasuklaata ja vihdoista viimein sain aikaiseksi tehtyä raakasuklaakakun! Löysin Balilaisen raakasuklaakakkuohjeen täältä.




Ostin aineet jo ennen joulua, mutta koska olin ilman blenderiä niin tekeminen vähän viivästyi. Mutta olin tänään aivan mykkänä kun maistelin kakun cashewpähkinä-raakasuklaaseosta. Itse kakku tosin valmistuttuaan oli liian tuhtia. Sitä ei olisi kannattanut syödä edes yhtä kokonaista palaa. Samuel pystyi syömään lusikallisen.



Ohjeen saksanpähkinät ei mulle maistu, niin kakku ei senkään puolesta ollut ehkä onnistunein. Mutta. Kyllä se tulee nyt muutamana päivänä pysäyttään mun suklaahimon. Ekaa kertaa elämässä tuli sellanen olo että en halua syödä enää koskaan suklaata, koska kakku oli niin jäätävän täyteläinen! Eli tälläselle elämäntaparemonttia tekevälle ihan täydellinen makeanhimon pysäyttäjä.



Kuvan muumimukissa mä oon tietty toi muumipeikko. Huomenna meneekin sukset täyshuoltoon. 32 kilometriä on nyt takana, mutta hakusessa edelleen hyviä tasaisia latuja, vaikkakin mä kaadun jopa tasasella. Oon tosi lahjakas. Mummon tasapaino kolmekymppisenä on tosi hyvä. Jep, mutta kuten tekstistä voi huomata, niin oon taas paremmalla mielellä. Aika paljon viime viikosta piristi se, että ystävät otti yhteyttä. Ei ollut enää niin eristäytynyt olo. Ja sehän olisi tärkeää, että jokaisella sairastuneella olisi vierelläkulkijoita. Aina ei tarvitse edes koko matkaa kävellä vieressä, pienikin pätkä saattaa keventää askeleita huomattavan paljon. Kävelkäämme tai hiihtäkäämme siis yhdessä! Ja olkaamme suut suklaassa!