perjantai 24. huhtikuuta 2015

Työpaikkojen hajusteettomuus

Vielä on pitkä tie edessä hajusteettomiin työpaikkoihin. Nyt ollaan jo hieman ymmärretty vaatia sisäilmalta homeiden osalta, mutta koska ymmärretään hajusteiden olevan ilmansaastetta? Meidän perheessä hajusteiden valta työpaikoilla tuli esille Samuelin vaihdettua työpaikkaa. Aloin heti haistamaan Samuelin vaatteissa kasan miesten hajuvesiä, mutta ajattelimme, että kestän sen kyllä. Meillähän muutenkin tullaan aina kotiin niin, että vaatteet lentää pesuun ja menemme suihkuun. Mutta hajuvedet ei lähteneetkään Samuelin parrasta pois soodapesuillakaan. No sitten parta sai luvan lähteä ja en meinannut enää tunnistaa koko miestä. Mutta tämäkään ei auttanut vaan tämän viikon alussa Samuel tuli töistä kotiin, kävi suihkussa ja pesi sängen soodalla. Mä haistoin sitä ja alle kymmenen sekunnin päästä mulla alko valuun verta nenästä. Tajuttiin myös, että yks toinenkin kerta mulla oli tullut verta nenästä kun Samuel oli tullut kotiin, mutta en ollut tajunnut yhdistää sitä töistä paluuseen.

Tilanne säikäytti sen verran, että päätettiin kysellä Samuelin mahdollisuuksia palata edelliseen työpaikkaan osa-aikaiseksi. Samuel kysyi vielä uudesta työpaikasta olisiko hajusteettomuus mahdollista, mutta se ei ollut minkäänlainen vaihtoehto. Sinänsä tosi sääli, koska työpaikka sijaitsi hyvässä rakennuksessa ja siellä jo käytettiin ilmanputsareitakin. Mutta eihän ne pystyneet estämään hajuhaittoja jos 40 ihmistä on pesseet itsensä hajuilla, laittaneet tukan kemikaaleilla ja kruunanneet paketin hajuvedellä.

No meillä on nyt se tilanne, että Samuel sai palata edelliseen työpaikkaan, missä on sitouduttu hajusteettomuuteen. Me ei haluttu alkaa riskeeraamaan mun terveyttä enää yhtään enempää. Mutta koska kyseessä on vain osa-aikatyö niin tiukkaa tulee taloudellisesti olemaan. Ollaan nytkin eletty ihan kädestä suuhun ja sama meno vain jatkuu. Aika tosi harmi homma kun kyseessä on muuten ihmiset jotka voisivat kyllä hyvissä oloissa työskennelläkin. Mä ihan tosissani jään odottamaan sitä hetkeä, että työpaikoilla hajusteiden käyttö kielletään samalla tapaa kuin tupakan poltto sisätiloissa. Firmojen kustannustehokkuuskin saattais harpata asteen ylemmäksi, kun ihmiset jaksaisivat tehdä paremmin töitä puhtaassa ilmassa. Ja mun on vähän vaikee jaksaa tässä hajusteiden kyllästämässä maailmassa, kun mut on pakotettu asumaan hajusteiden keskellä. Kun rahaa ei riitä omaan taloon järven rannalle elään omakustanneisesti. Loukussa ollaan. Niin kauan kunnes ihmiset alkavat välittämään omasta tai muiden terveydestä.






maanantai 20. huhtikuuta 2015

Sumuisten silmien läpi

Uudet päättäjät on valittu. Sisintäni kalvaa. Meillä sairastuneilla elää koko ajan toivo ja samaan aikaan pelko. Koska tämä sortaminen ja epäoikeudenmukaisuus lakkaa? Tänäänkään en voi ymmärtää mitä mulle on tapahtunut. Mun pitäisi olla elämäni kunnossa, töissä, taloudellisesti vakaana, vapaa-ajasta ja sosiaalisista suhteista nauttivana, niinkuin ennen. Sen sijaan tänäänkin itken. Itken itseäni, itken muita, itken tätä yhteiskuntaa. Kuinka monta kyyneltä tarvitsee vuodattaa, että jokin muuttuu tai ihmiset edes pysähtyisivät?

Minä olen pyytänyt lukemattomia ihmisiä auttamaan edes sen verran, että tulisivat seisomaan meidän puolelle, klikkaisivat yhdellä hiiren napin painalluksella itsensä #oikeestisairas tapahtumaan. Ja mitä olen saanut vastaukseksi? Hiljaisuuden.

Maailmassa on paljon vaikeita asioita, asioita joille emme voi mitään. Mutta sisäilmasta sairastuneiden tilanne on sellainen mille voisimme jotain. Mutta silti. Tänäänkin minä ja monet muut joutudumme itkemään, tuntemaan itsemme petetyiksi, vihaamaan, rakastamaan toisia tipahtaneita ja vain heikosti toivomaan, että musta peite ihmisten silmiltä tippuisi. Voisiko uusi eduskunta tehdä ihmeen? Voisiko joku tänään vaivautua klikkaamaan?

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Lasten ja nuorten kannanottoja

Kerron vielä myöhemmin teille taas karanteenikuulumisia, mutta sitä ennen pari vinkkiä! Hengitysliitto on ollut yhteistyökumppanina mukana Kaikki kuvaa kilpailussa ja kilpailun finaaleissa on huimia nuorten tekemiä homeleffoja. Ne kannattaa käydä katsomassa tästä!

Toinen todella hyvä kirjoitus tällä viikolla löytyi Riinan blogista. On jotenkin todella pysäyttävää kuinka lapset ja nuoret joutuvat ottamaan sisäilma-asioihin kantaa kun me aikuiset emme pysty asioita hoitamaan. Jään suurilla odotuksilla katsomaan tulevan uuden eduskunnan ja hallituksen tekoja sisäilmasairaiden hoitamiseen ja sairauden ennaltaehkäisemiseen. Ei olisi vuosia enää hukattavana. Sisäilma-asioita edustavat kansanedustajaehdokkaat löytyvät tältä listalta. Mäkin joudun huomenna karanteenin rikkomaan äänestämisen vuoksi. Mutta se on sen arvoista.