torstai 28. toukokuuta 2015

Hajusteeton päivä

Tänään on vietetty Hajusteetonta päivää. Minä henkilökohtaisesti toivon, että ihmiset joilla on kyky ajatella ja valita, etsisivät itselleen jokaiseksi päiväksi hajusteettomia tuotteita. Valinnanvaraa kun riittää. Kaikestahan ei välttis tarvi luopua jos ei tykkää, mutta sellaista kokovartalo-coctailia ei kukaan tarvitse. Itsehän olin ennen juurikin tällainen coctail: Body Shopin suihkugeeli ja vartalovoi, Tigin (ne karkin hajuiset) shampoo, hoitoaine ja hiuslakka, hajusteellisella pyykinpesuaineella ja huuhteluaineella hoidellut vaatteet, hajusteellinen dödö, luksukselta tuoksuvat meikit ja kaiken kruunuksi HAJUVESI etten haisisi pahalle :D Siis miettikää nyt! HYI ETTÄ! Mikä pommitus! Lisäksi käytin vielä sisustuskaupasta ostettua huonetuoksua ja tietenkin siivousaineeni tuoksuivat. Nämähän hajut toki tarttuu ihmiseen myös. Ja en osannut yhtään kyseenalaistaa tuoksujen määrää! Mietin vain, että hajuvettä ei saa laittaa liikaa, sit se voi mennä jo pahan hajun puolelle... No tuolle kaikelle tuli kyllä totaalinen stoppi kun sairastuin. Ja nyt ihmiset, joita itsekin ennen edustin, ovat saaneet nimen Haisulit! Joku mun kaveri sen nimen on tainnut keksiä ja on kyllä osuva nimi. Älä ole niinkuin Outi oli ennen, älä ole Haisuli!


Lue myös Marjaanan teksti tästä! Marjaanan blogiin kannattaa muutenkin tutustua! ;)


tiistai 26. toukokuuta 2015

#oikeestisairas

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua #oikeestisairas tapahtumaan. Nyt on käynnissä loppuhaaste, mihin osallistumalla olet mukana SUURARVONNASSA! Palkinnot voit tsekata täältä: http://tervesisailma.wix.com/oikeestisairas#!tukijat/cnyl Ja tapahtumaan pääset tästä! Tai etsit Terve Sisäilma ry:n Twitteristä tai Instagramista.

Ruut-lehti teki musta ja kampanjasta jutun, sen voi käydä lukemassa tästä. Mielestäni asiallinen juttu ja kattavasti kirjoitettu tärkeästä aiheesta. Kiitos toimittaja Julialle siitä! <3

Pysykäämme rohkeina.


lauantai 16. toukokuuta 2015

Toiveissa kuolla tai parantua

Takana on taas huonompia päiviä ja löysin itseni ajattelemasta, että haluaisin joko kuolla tai parantua. Siinä pisteessä oleminen ei ole kenenkään toivelistalla. Tuntuu vain, että päivä päivältä oman elämän kupla tiivistyy ja tiivistyy ja elämänalue rajoittuu. Eikä sen takia, että minua huvittaa ajatella jostain asioista tietyllä tavalla vaan kyse on fyysisestä, todellisesta kuplasta, ei mistään itse rakennetusta vaan sairauden sanelemasta.

Viime aikoina on ottanut myös päähän ihmisten tapa tehdä omasta elämästään vaikeempaa mitä sen koskaan tarvitsisi olla. Onko järkevää stressata kaiken moitteettomasta sujumisesta, kodin siivouksesta, palkkatason nousuista tai harrastuksiin ehtimisistä? Onko ne millään lailla oleellisempia asioita elämässä? Ja ovat siis kyllä oleellisia asioita, mutta ovatko niitä kaikista tärkeimpiä tai voisiko niihin suhtautua lempeämmin? Jos kuitenkin on hyvä koti mitä siivota, työtä mitä saa tehdä ja harrastaakin pystyy. Jokainen katsoo omaa elämää tietyistä raameista, mutta välillä tekisi mieli ravistella ihmisiä ymmärtämään millaisen elämän lahjan he ovat saaneet jos saavat olla terveitä. Ja on se sairaidenkin elämä lahjaa. Kärsimyksen, kivun ja epätoivon siivittämää lahjaa. Mutta lahjaa kuitenkin.

Eilen vakio ulkoilupaikassani mietin kuumeisesti, miten voisin jäädä asumaan laiturille. Millä keinoin olisi mahdollisuus saada talonpaikka Päijänteen vesistön ja ilmaston hoivaamana? En löytänyt vastausta. Olen kaksi vuotta etsinyt vastauksia. En ole löytänyt. Karanteeni on auttanut siihen, etten ole koko ajan aivan aivosumussa, mutta pahoinvointia ja muita oireita se ei ole poistanut. Ja luultavasti ongelmana on asuntomme kaupungissa. Mutta minne voit mennä tai muuttaa kuntoutustuen voimin? Mies osa-aikatyössä kun töitä ei löydy paikasta mikä ei vaikuttaisi mun terveyteen. Olemme loukussa, kuplassa ja voimme huonosti. Ja en tiedä koska tämä päättyy. Tsemppiä mulle ja kohtalotovereille. Ja yhteiskunnan mahdollisuuksista ennaltaehkäistä ja hoitaa tätä sairautta, en ala nyt sen enempää kertaamaan.